Rakastunut nuori
Eräänä kauniina aurinkoisena päivänä, vai olikohan se niin hyvä kuin muistan.
Saattoi silloin sataakkin, en muista, muttä se ei ole niin olennainen asia.
Siirrytään ajassa taaksepäin, aikaan, jolloin tapasin hänet, hänet jonka kasvoja
tai olemusta en tule unohtamaan koskaan.
Sinisilmäisesti uskoin, että suuri rakkaus mitä minä tunsin olisi muuttanut kaiken.
Tai eihän minulla voi olla tätä tunnetta, jos se ei olisi aiheellista, eli totta kai hän
rakastaa myös minua yhtä paljon.
Eräänä aamuna päätin, että hänen on saatava tietää. Ehkä olin väärässä,
olisi pitänyt olla hiljaa. En tiennyt mitä halusin, mutta nyt hän tietää.
Ajattelin, että ehkä on helpompaa, kun hän tietää. Mutta olin väärässä.
Nyt ajatuksissa pyörii vain ajatukset siitä mitä hän ajattelee minusta,
vihaako hän minua, onko minulla enään mitään mahdollisuutta.
Kauhea tunteiden aallokko sisälläni myllersi sisälläni, samalla maailman
kauhein asia, samalla ihanin.
En kadu, että kerroin hänelle. Nyt hän ainakin tietää. Ei ole salattavaa.
Ehkä en ole menettänyt häntä. Ehkä voimme silti olla edes kaverit.
Ehkä ei olisi pitänytkään kertoa mitään, mutta tehty mikä tehty.
En tiedä, halusinko edes kertoa hänelle, mutta sydämessäni tunsin, että
minun oli pakko, vaikka sitä ei hyväksyttäisikään.
Jos hän hyväksyisi sen, asiat olisi paremmin. Itse hyväksyin sen tosiasian,
vaikka menihän siihen aikaa. Ehkä en vieläkään tiedä mitä haluan.
Olen tainnut rakastua.
Tämä kertomus perustuu faktaan, jossa kertoja luulee olevansa jotain, eli fiktiota.
______________________________________________________________
Kyllä opettaja pisti paljon kysymys merkkei, mut 7½ tuli.