1.
Ensilumen hiljalleen tippuessa maahan huomaan,
kuinka olen taas syntynyt uudelleen.
Hieman vahvempana, hieman viisaampana.
Ja kuitenkin, jokaisen kerroksen alla lapsi, joka rakastaa sinua elämä.
2.
Ei ole lohdullisempia sanoja kuin hiljaisuus,
eikä kauniimpaa kieltä kuin toisen kuunteleminen.
3.
Ihmisen voima ei ole se, kuinka paljon hän on saavuttanut
vaan se, kuinka paljon hän on rakastanut.
4.
Haluaisin kätkeä sinut siipieni suojaan
Haluaisin suojella sinua kaikelta pahalta
Mutta siinä missä tiemme eroavat
minä vain katson jälkeesi
Sillä yksikään suru ei ole suurempaa
kuin elämättä jäänyt elämä.
5.
Sielu on talo jonka oven rakkaus avaa.
6.
Niinkuin kevään ensimmäiset vihreät lehdet työntyvät esiin routaisesta maasta,
niin minä kasvoin niitylläsi.
Sinun maahasi olen kylvänyt lapsuuteni muiston
Ja kaukana sinusta minä olen juureton.
Vain sinun maallasi olen vihdoin kotona, sillä sinä teit minusta sen joka nyt olen.
7.
En voi nähdä sinua ja kuitenkin näen sinut kaikkialla
Näen sinut ihmisten silmissä
Näen sinut heidän teoissaan
Siellä missä näen ihmisten hyvyyden
tiedän sinun olevan.
8.
Sinä olet minun maani
sinusta minä elän.
Olet vilvoittava vesi,
jonka virta vie huolet mukanaan.
Olet tuulahdus elämää,
sinusta minä elän.
Ja minä olen tuli joka polttavan liekin lailla rakastan sinua.
9.
Onnellisuus ei löydy etsimällä jotain mitä on vailla,
vaan huomaamalla se, mitä ympärillä on.