-Milt, sinun Bettysi on lihavin läjä elävää, hyllyvää jätettä jonka olen koskaan nähnyt.
Mitä helvettiä se täällä tekee... normaalien ihmisten keskellä?
-Hän on veljentyttäreni.
Minun oli pakko jatkaa. Oli mahdotonta pitää enää turpaa kiinni.
-Pitäisi jumalauta olla lakisääteistä, että jonkin noin kuvottava pysyisi poissa ihmisten silmistä.
-Elikkä... et tykkää lihavista ihmisistä?
-Tuo ei ole ihminen, tuo on visvavuori! Tuo suunnaton narttu on vyöryvä bakteerisäiliö,
elävä, vinkuva, pierivä puhtaanapitorike.
- Etkö mies ymmärrä, että tuon kokoisen vitun virtahevon on fyysisesti mahdotonta ylettyä
saippuoimaan jalkansa, saatikka vittunsa ja muut ruumiinosansa?
Milt työnsi vaihtorahani tiskin poikki.
-Nyt on näin, hän sano, että älä tule tänne enää. Hoida kahvituksesi jossain muualla.
Kaappasin kolikot käteeni. Jossain osassa aivojani tiesin että olin menettänyt malttini täysin.
-Anna kun kysyn jotain, mylväisin. -Mitä vittua luulet että noin silmittömän laardijärkäleen tarvitsee
tehdä saadakseen seksiä? Lisääntyäkseen? Miten se nussii? Jollakulla pitäisi olla kaksikymmentä-
tuumainen kyrpä suorittaakseen yhdynnän tuon olion ulottuvuudet omaavan bronttosaurus-
elefantin kanssa.
Milt käveli poispäin.
-Hei, kiljuin edelleen ja työnsin kahvin ja rinkelin sisältävän paperipussin tiskin yli niin, että se
putosi lattialle, avautui ja läiskytti sisältönsä sinne tänne, painu vittuun, eläintarhanpitäjä!
painukaa te molemmat vittuun kuten myös kaikki muut kärsäeläinten tartuttamat ihmissiat
kaikkialla!
Milt tarkkaili minua, riisui esiliinansa ja tuli esiin tiskin takaa.
Mutta olin liian nopea; livahdin ulko-ovesta kadulle ja taksiin.