IRC-Galleria

Voiko vaan olla niin, että pelkää onnellisuutta?
Vaikka sitä koko aika havittelee ja haluaa ja toivoo.. jos ei vaan tiedosta sillon että oikeestaan pelkää olla onnellinen.

Must ainakin tuntuu hyvin usein siltä, että mä pelkään.

Se ilmenee ehkä parhaiten siten, että vaikka tietää että kaikki on hyvin, vois olla onnellinen, mut jotenki väkisin ettii aina jotain mikä olis pielessä..ettei kaikki olis niin hyvin. Sitä on vaikeeta selittää selkeesti.

Minä itse ainakin voisin olla ihan onnellinen mun elämään just nyt, ajoittan olenkin. Mut koko aika mä etsimällä etsin jotain mikä on huonosti, että mulla olis joku syy olla onnettomampi kuin mitä oon. Tai kai se voi olla myös sitä, että jotenkin "tietää" että se onnellisuus kuitenkin ajan myötä loppuu, tavalla tai toisella, niin sitte ei ees halua olla onnellinen... ettei kaikki se sitten satuttais niin perkeleen lujaa. Itselleenhän siinä vain valehtelee...ja valitettavasti tietää sen myös.

Koko aika mäkin etsin onnea, tahdon olla onnellinen. Nyt kun mulla on kaikki ainekset onnellisuuteen, mä en käytä niitä. Etsin vain kaikkea pilaantunutta. Mä pelkään.


Ja se jos mikä on ahdistavaa.