Kävelin tässä metässä ja näin joen varrella tän kumman puun...ja siitä se ajatus lähti..
Monta vuotta sitten, kun pieni puu aikanaan kohosi aluskasvuston yli ja näki ensi kertaa jotain jonka oli ennen vain kuullut ja tuntenut vahvasti juuriensa kautta, se oli jopa osa hänessä virtaavaa voimaa, leveä vanha joki. Pieni puu rakastui siitä hetkestä tähän kauniiseen elämän virtaan.. niimpä aina isommaksi kasvaessaan hän kallistui kohti jokea pelosta huolimatta, sillä moni puu oli loppunsa löytänyt joesta ja jotkut rungot vielä siitä on tarinaa kertomassa. Mutta puu oli päättänyt seurata sydäntään ja vuosi vuoden jälkeen se mahtavana oli kasvanut joen ylle. Sieltä se ihaili vanhaa virtaa, tietäen että joku päivä virta hänetkin veisi...