Eipä ole tullut kolmeen vuoteen kirjoitettua sanaakaan tänne. Tai käytyä juuri muutenkaan. Lääkäriopinnot etenevät junan lailla eteenpäin ja kaikki vapaa-aika kuluu hevosten parissa. Vilma on edelleen virkeä ja vetreä tyttö, ikäähän napsahti mittariin keväällä 21 vuotta. Vauhtia piisaa lenkeillä edelleen on oikein pitnyt ryhtyä tarkoituksella itse himmaamaan menoa, vaikka vauhdista nautinkin. Pitää yrittää muistaa, ette alla ole enää nuori hevonen. Liikuntaa kuitenkin harrastetaan tasaisesti, että lhaskunto pysyy hyvänä, aktiivinen vanhuus on hyvä vanhuus, se kannattaisi ihmistenkin pitää mielessä.:)
Vuosi sitten kesällä juhannusta edeltävänä torstaina käytiin avopuolison kanssa ajelulla Kokemäellä hevostrailerin kanssa ja matkaan tarttui neljävuotias suomenhevosruuna Viktorin ero, tuttavallisemmin Vikke. Aluksi tutustuttiin aidan yli muihin hevosiin ja sitten Vilma siirtyi samaan laitumeen Viken kanssa. Tappeluksihan se meni heti. Onneksi Vilma on vanhemmiten viisastunut ja antoi nopeasti periksi vahvemmalle ja nuoremmalle, ei käynyt pahasti. Loppukesä kului oman pihan laitumia kuluttaen ja syksyllä siirryttiin tallille Aitoniemeen ison kentän äärelle. Vikke oli siihen mennessä harjoitellut ainoastaan raviuraa varten, jalkavamman takia se ura loppu lyhyeen ja nyt olikin sitten ohjelmassa ratsastajaan totuttelu. Se on sujunut hienosti, kentällä päästiin harjoittelemaan talvi. Vilma muutti toiseen talliin keväällä ja Vikke jäi kentän viereen asumaan. Kesä toi hevoset taas kotiin, voi sitä jälleennäkemisen riemua!:D Syksyllä muuttavat taas samaan talliin, Vikke alkaa jo pärjätä paremmin yksinkin ja pakkovieroitus Vilmasta on vaan tehtävä kärsivällisyydellä. Hankalaa kun hevoset ripustautuvat toisiinsa niin lujasti, toisilla taas ei tee heikkoakaan kulkea yksin! Tarkoitus olisi jonain päivänä päästä matkaratsastuskilpailuihin Viken kanssa, mutta siihen lienee vielä matkaa, ensin on päästävä kotipuolessa pois pihasta ilman että asiasta tarvitsee keskustella puoli tuntia!:D