Kuolee kukat kesäiset ei pörrää enään mehiläiset kun on pimeys saapunut kedolle syysyön.
Itku kuullu niityltä ja siinä kivellä istuu yksinäinen tyttö pidelläkseen käsissään kuihtunutta kukkaa.
Itkun täyttämät kämmenet ne herättää kuoleen kukan eloon ja tytön silmissä näkyy ensirakkauden loisto ja tuo loisto saa kukan jällein herämään ja uskomaan paremmasta keväästä ja huomisesta.
Kotia tullesaan tuo tyttö laittoi kukkasensa talon komeimpaan maljankkoon mikä toi lisä loistetta pimeään mökkiin läpi talven.
Kun uusi kevät koitti oli kukka kasvannut täyteen mitaansa ja tytöstä oli tullut jo kaunis nainen....
Ei helvetti täst mun runoilusta tul yhtään mittään...