On kesä mennyt, rannalla tuulee
ja tunnen sua vähemmän
mua pelottaa viileytesi
pitkää talvea enemmän
sä kerrot kanssani on mukavaa
ja me mennään ja sä muhun tuhlaat
en tahtonut juhlasta arkea, vaan arjesta juhlaa
En jaksa enää tulkita yhtään sun katsettas
hymyn kaarrettas, kulmakarvojas
Tahdon kuulla, anna pudota sanas tähän mun pimeään
älä tee odottavan ajasta pidempää
Ei vähän kuollut olla voi
tahdon kokonaan sut mun elämään
parempi sekin ettei puhelin soi
kuin ympäripyöreää
mene pois mun mielestä