IRC-Galleria

- Peiliä katson,
Mitä siellä nään,
Tuskin ymmärrät säkään kun en ymmärrä mäkään,
Tänään yritän mä silti mä eteenpäin skarpata,
Väität et oon ilonen,
Ei siltä vaikuta,
Koska mulla ei oo sua enään,
Enkä usko että sua koskaan enään nään,
Mieleni on etääl hyvistä ajatuksista,
Joka valokuvasta sun naamas peitän ruksilla,

Avaan silmät yöllä ja kiroilen ääneen,
Mietin sitä kaikkee mikä meistä taakse jääneen,
Nousen ylös tuijotan peilikuvaani ne sanat rakkaudesta kaikkee sitä lupaaki,
Luulen että elämä on pelkkää luikin tarinaa,
Lappu seinäs ota lääkkeet jos masentaa,
Tunteet velloo ne mun silmäkanavani avaa,
Käsi kiinni puukosta,
Se seuraa verivana,

Jos joku kertois mitä mä tääl vielä teen,
Ottais kädestä tai lunttais huomiseen,
Sä siellä mä poissa onnellinen loppu vain tarinoissa,
Niinkuin maa alta pettää,
On kulissit pettäneet jo,
Nyt kun molemmat on näytelleet osansa,
Voidaan riisua naamiot

Valutan silmäni kynästä lattiaa,
Murtunut sydän hakee musasta tahtia,
Tunteet on sekasin kipu valo elää jo,
Kuolema tämän kaiken kohtalo o,
Jotkut lähtee aikasin toiset jaksaa odottaa,
Mullei riitä usko,
Että tois parempaa huominen,
Nähty tää kaikki jo tähdetkin taivaalla unohdetut on

Pakko on sut yrittää unohtaa kokonaan,
Pakko yrittää mutta onnistunko mokoma,
En haluu olla kotona,
En haluu elää enää,
Haluun enkelien lailla vapaana tuol taivaal lentää,

Enkä tuntee yksinäisyyden tuskaa,
Enkä yksinäisiä lauseita rustaa,
Tai pukeutuu mustaan olla yksin illan ritari,
Sydämmeni särkyneen mä peitän mustaan viittaani,

Katson katos nään kasvot kalpenevat,
Viikate heiluu kuittaa meidän kaikki velat,
Oon maassa se tapahtuu taas mulle,
Kuinka sairas voi olla tämä yksi tunne,
Mä purkasin kaiken katsoin mikä teettää johti masennukseen elämäni kun multa veit,
Mä en jaksa enään oottaa enkeleitä kii (kapum)
Kiitos, anteeks, näkemiin...

Kumpa vain pois pääsisin täältä,
Sydän sielu on pelkkää jäätä,
Mä en halua tuntea mitään,
Silti kuorma kasvaa taas lisää,
En oo syytön enkä yksin syyllinen,
En vaan haluu niitä hetkii uudelleen,
Elän, ne äänet toistuu päässä niinkuin kaiku ne ei lähde pois...

Viimeistä kertaa katson sun kuvaasi,
Heijastuu peilistä minun oma kuvani,
Kyyneleet on kuivunu, peittää veri lattiaa,
Kuulen sydämmeni kuinka hidastaa se tahtia,
Aukenee ovet pääsee kirkas valo sisälle,
Elämän tarkoitus koita jaksaa yrittää,

Nyt kun katson peiliin,
Ei kerro mulle kuvasti,
Nyt kuka on mun mies kuka rakkautensa lupasi,
Mun kanssa jatkaa aina, mut lupauksesi hukkasit,
Siks mun mielestäni aina katua kuvasin,
Mut rakkaus rinnastani ei tuu häviämään koskaan,
Nostan katseen ylös päin ja toivon että kohdataan,
Toivon että oisit tällä, siksi halaan ilmaa,
Mä tarvitsen sua koska nyt on sydän palasina...

Sä lähdit se sattu,
Miten häviskään kaikki mitä oltiin luvattu,
Lähelläsi aina kyyneleet vähenee,
Ja sun kuvas hälvenee,
En voi alkaa hyvästejä jättämään,
Multaa arkkua peittämään,
Viimmeks lähettiin baariin,
Ei se ole mun vuoro,
En saa mistään ees muistoa mukaan sinne mistä palaa ei kukaan,
Sä tuut takas jos se on tärkeää,
Jos sä et haluu satuttaa enempää...

Sydän palasina maassa rikkinäisenä,
Kyllä se viel korjataan jonain päivänä,
Palat on sul,
Kokoo mut ja pelaa,
Toivon sun olevan vika näky vieres kun mä delaan.