...on aika hyvästellä pikkuruinen. Mitenkä niihin kiintyy niin. Itkeny jo toista päivää. Pitäisi käydä vielä sanomassa pikkuiselle heippa, viimeistä kertaa. Silitellä ja rapsutella ja kertoa, ettei ole hätää vaikka itkenkin. Vaikeaa ja surullista, yhteistä taivalta kun kertyi 14 vuotta. Takaraivossa myllertää vielä ensimmäisestä luopuminen 14 vuotta sitten ja kaikki muut menetykset matkan varrelta. Toisaalta on kunnia päästää hyvä toveri lepoon, oma ikävä vaan on musertava. Ei sitä voi käsittää sellainen, jolla ei ole koskaan ollut koiraa.