IRC-Galleria

Ja täällä ollaaaaaaaaaan! Lämpötila lähemmäs 30 astetta ja fiilikset aivan mahtavat!!!!!!!! Kaikenlaista jo sattunut, mutta maassa maan tavalla, tai jotain sinne päin..

Hiusten värjäämistä harkitsen vakavasti - kaikki kun tuntuu kyttäävän NIIN avoimesti.

Winhaan tullut opparista nyt vitonen. SE on siis nyt virallista:) Hieman on hikke olo, joo..

Kaikki oppari asiat jne. tuntuu vaan nyt JO niin kaukaisille, kun on täällä. Tuntuu, että elää niiiiiin eri maailmassa jo.. Jotenkin tosi rento olo ja tunne, että kaikki järjestyy, asioilla kun tapana on. Jotenkin. Asiat, mistä Suomessa ehka kiukuttelisin niiiiiin kovaa ei tunnu täällä niin järisyttäviltä..

Barcelona oli mahtava, kuten ennenkin. Vaikka ilma ei ollutkaan kovin lämmin enää joulukuussa.. Kiitos Tiinalle, että sain olla yötä ja iiiiiso kiitos kaikesta avusta. Ja ehkä maailman parhaimmasta kahvista:):)!! Atlantin yli sujahtaminenkin kävi yllättävän kivuttomasti.. nukuin suurimman osan ajasta. Ja rinkkakin tuli perille - ilman muoveja - malarialääkkeitä edelleen sisältäen. Tiina ja Suomi todettiin jälleen kerran suhteellisen turvallisiksi! Vaikka olo olikin, kuin nappikauppiaalla, kun rinkassa oli varmaan puolet apteekista..

Caracas on kovin saasteinen ja likainen kaupunki. Köyhyys näkyy kovasti katukuvassa, vaikka itse slummeja (sanan varsinaisessa merkityksessä) en ole vielä kerennyt näkemäänkään. Mutta kaikesta tästä huolimatta, ainakin toistaiseksi, mielikuva kaupungista on positiivinen.

Katsotaan mitä tuleman pitää.... Aiiiiiiiivan mahtavaa olla taas ulkomailla!! Tätä ON odotettu!!


"Sä vannoit aivan varmana
että jonain päivänä
pois lentäisit itsekin
etkä tulisi takaisin.

Nyt kun lähdet viimeinkin
ja nouset kauas taivaisiin.
Mä muistan kuinka uskoit niin
kaikkiin tuleviin huomisiin.

Nyt kun katson käytävää
ja seinät kaikuu tyhjyyttään
sanas mulle mieleen jää:
Täältä vain hullut selviää."

Eilen opinnäytetyön palautus ohjaajalla. Tuomio viimeistään perjantaina.

Kuinka nopeasti ihminen leppyykään toiselle, jos ei ole muitakaan vaihtoehtoja. Vuosi? Kuukausi?

Ah-dis-taa.

Luotettu ehkä liikaa. Siihen, että aika korjaa. Se, minkä vuoksi nähtiin niin kovin paljon vaivaa.
Että hajalle saatiin. Se, mikä kauniiksi tarkoitettiin.

Kipu kuolee huutamalla. Alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää. Keneen sattuu ja kuinka paljon? Siitä kysymys enää tässä kai on. Kun on saavuttu siihen pisteeseen, ettei mikään ole varmaa.

Maailman pisimmät tunnit. Niiden otteeseen jää kiinni. Niitä kantaa loppuun asti. Vaikka itse ei aina huomaa. Millainen on se taivas, jota ei löydetty koskaan? Olen kuullut paljon siitä, osan jopa omasta suustani.

Voi niin pitkälle jaksaa, kun itsellensä vakuuttaa.

Opponointi ohi.
Kämppä sanottu irti.
Kypsyynäyte huomenna.
Kaksi viikkoa töitä jälellä.

Tässäkö tää nyt alkaa olemaan?
Miten järkytyn aina uudelleen ja uudelleen siitä?

Pää ihan pyörällä kaikesta.

Siellä aukeavat, kultaiset portit päivään uuteen ja vielä pyörii maa.
Sinua rakastetaan, paljon ja aina enemmän ja sinuun luotetaan,
että joskus kätesi piirtää rajan kestävän ja todellisen.

Valo viipyy matkallaan,
päivät vaihtaa kasvojaan
ja sinä kuljet läpi hehkuvan maailman.

Vielä pakahtuvat tunteesi monta kertaa rikkinäisen kauneuden edessä.
Aina kohoavat hohtavat uudet reitit aamuunpäivään matkasi tiellä.

Aika pyörii radallaan,
tuimat tuulet pettää maan
ja sinä kuljet hehkuvan maailman.

On joskus kasvoillasi kivun kartta ja joskus auringon seitti
ja tiedät olevasi vielä täällä, ei mikään tapahdu huomenna.

Valo viipyy matkallaan,
päivät vaihtaa kasvojaan,
aika pyörii radallaan
ja sinä kuljet läpi hehkuavan maailman.

Eikö se riitä??

Valmistujaisissa Hyvinkäällä.
Kusella Kaisaniemen puistossa..
Ei aivan terävin veitsi laatikossa...:)

Että lisää mustikoita vaan kaikille:):)

"nämä ovat ikuisia hetkiä
aina lyhyitä välähdyksiä
kun hän mittaa kattoa katseellaan
kääntyy jälleen vuoteellaan
hän laskee sekunteja suunnilleen
hän laskee yönsä aamuvarhaiseen

ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa

hämärässä hiljaisuuden ääniä
kuuntelee hän kirja kädessään
joka päivä on yötä rakkaampi
joka aamu iltaa kauniimpi
ja hän huomaa, vaikkei niin tahtoiskaan
hän huomaa: tähän alkaa jo tottua

ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa"

"Toivon, että etsimäsi maailman teiltä sait
että onnen kulta käsi antoi mitä hait
ettei haavees tallautuisi kadun asfalttiin
että usko sulla säilyis suuriin unelmiin"

Päivin biltsut. Haaaaaskaa oli.. Ja jatkot tuli taas koluttua:/ miksi aina, voi miksi?!

En juo enää ikinä. Paitsi Jormaa jaffapullosta julkisessa;)

Keskiviikkona Nosturissa räjähtää:)!!

..ainakin mun verisuoni, jos ei muu;)

Kuultiin eilen, että opinnäytetyön tekeminen pitäisi nyt lopettaa.
Ihme fiilis..

EI se VOI olla vielä valmis!! Eihän?

Niin kuin omaa lasta olisi työntämässä maailmalle..

Eihän ikuisuusprojektit pääty koskaan, vai päättyykö ne kuitenkin?

End of story.

En tiedä olenko valmis siihen. Vielä.