IRC-Galleria

vttumainen nuha. tupot nenäs. viimenen koulupäivä oli tänään, vipii. mummu haettiin illalla bussiasemalta, seistiin puoli tuntia pakkasessa. kuljettaja oli päättänyt lisätä saapumisaikaan muutaman ekstraminuutin. niin kappas, sai nuha tulta alleen. ikin ei ole nuhaa, kuumet eikä muutakaan kipeyttä. luulin jo olevani kuolematon o.O enpä sit ookkaan. en olisi ikinä uskonut että nuha on näin armotonta. silmät verisuonilla. ja ilman näit tuppoja aivastaisi hela tiden niin, ettei happea pääsis aivoihin ja alkaisi pyörryttää. hoh, mutta on saaran äitin työkaverin kylkiluukin murtunut ihan vaan liiallisen yskimisen tuloksena, että ei se mikään mahdotomuus oisi tästä nuhasta kupsahtaa.

Välillä tyyppittää kaikki suomalaiset idiooteiksi, välillä niistä löytyy jotain hyvääkin :) ensiksi päivällä manasin suomalaiset maanrakoon. harppasin jalkakäytävän jäiseltä puoliskolta ja päädyin selälleni lumipenkkaan. ihmiset marssi suoraan ohi. jokanen katsoi ilmeillen että "nouse nyt hyvä tyttö itte sieltä". vähän aikaa kun penkassa istui ja odotti josko joku kyselisi kuulumisia, niin rr meni kärsivällisyys. ja oli pakko kömpiä omilla voimilla ylös. seuraavassa kadunkulmassa vastaan asteli jätkä, joka muovasi tuppujensa välissä lumipalloa, pipo silmillä. niin oli hempeä näky. sitten illalla prismassa suomalaiset olivatkin jo mukavia :) permanenttipäinen nainen kärräsi ostoksiaan parkkipaikalla. siltä lens jokin folipurnukka maahan, mummun ja äitin kanssa todettiin "ei vitsi sen maksalaatikko tippus". herrasmies lähti huitomaan rouvan perään. eräs naikkonen liittyi miehen seuraan ja rinnatusten juoksivat. rouva oli täysin omissa maailmoissaan, varmaan rankka työpäivä takana ja lapset odottamassa autossa. nostin purkin syliin ettei autot liiskaisi sitä, mies sai kahmastua otteen naisen takista ja siihen päättyi rouvan matka. sai sen ulkolyhtynsä takaisin. ja kaikki oli onnellisia; toiset sai leikkiä supersankaria ja yksi sai lähimmäisenrakkautta<33 uh miten lämminhenkinen tilanne.

myrskysatkareita onki olemassa :D seppälän halpisvarjo väänty lumimyräkässä. totesin että "tää muovivarsi oliki suunniteltu just lumimyrskyjen varalle". äiti päätti että ens kerrallla panostetaan myrskysatkariin. hitsi, ois ollut hienoa keksiä joku hyödyllinen vempain... miltäköhän sellainen näyttää, varsi paksua puupökkelöä ja kärjessä vilkkuva valo. oiskohan niitä marimekko -kuosilla.

jei muuten. en ole lukiolainen, työssäkäyvä aikunen tai mikään muukaan tylsänkuuloinen ammattilainen. olen Työtön Nuori ^^ .. joka valtion mukaan liikkuu riskivyöhykkeellä, yhteiskunnasta syrjäytymisen rajamailla. elämähän käy ihan jännittäväksi :b