vierähti jälleen yksi päivä serkkupoikia vahtien. niitä on NELJÄ. mutta vain kahdesta olin nyt vastuussa.
päivä alkaa aina vastahakoisesti, kukapa ei koettelisi lapsenvahtia. meen ovelle, ovi lukossa. pimpotan kelloa. ikkunaan ilmestyy kaksi virnunaamaa. siinä vartin sisään alkaa kasvolihakset väsyä vääntelystä ja ikkunalasi täyttyä kuolasta, joten pojat päättävät avata oven. ja farssia seuraamaan pysähtyneet rakennustyömiehet pääsevät jatkamaan töitään. ensimmäinen ilouutinen jo tuulikaapissa, jomppu ilmoittaa oksentaneensa lattialle. ja mittauksen jälkeen lämpöä. jep, kuumeoksennustauti. siitä eteenpäin koitin olla hengittämättä bakteereita.
parin tunnin jälkeen jaakkis sanoo menevänsä naimisiin mun kanssa. pieni evoluutio yhdessä päivässä. ensin väheksyttynä lastenvahtina koittaa pitää pään kylmänä. sitten sijaisäitinä laittaa ruokaa ja katselee ihmeperhettä lapset kainalossa. ja loppua kohden kelpaa vaimoksi. no eikai mikään ihme kun teen pizzaa ja petaan sängyt herrojen puolesta :D
ha ha sain lapset järkyttymään kertomalla, että heistä tulee isona pappoja ja vaareja. eiku he haluavat poliiseksi eikä papoiksi. tajusivat lopulta papan olevan ammatti poliisityön jälkeen. seuraavaksi ne pohti kummasta tulee pappa ja kummasta taata. sanoin että saatte ihan ite valita: taata, vaari tai pappa. sekös riemastutti. jomppu halusi papaksi. jaakkis ei halunnut olla mikään läski. eikä se halunnut olla vaari, koska se on vanha. jäljelle jäi pappa. vähän ajan kuluttua se kysyi huolestuneena : "eihän papat ole läskejä?".
nyt meen metsästämään äitin kanssa mariskoolia, sitte lenkille ja sitte sidulle. on työttömänäkin ihan kivvaa :> kuhan ei liian kauan jatku..