ilta meni melkeen täydellisesti... Välillä vain vitutti...
mutta toisaalta tässä mitin, etttä kuinka vittumaisia ihmiset voikaan loppujen
lopuks olla? Tai onko se edes vittumaisuutta, vai vaaan säälittävää teinimeininkiä??
Veikkaan kuitenkin viimeisintä. Mua oikeasti harmittaa tollanen.
Ei itseni puolesta, vaan niiden.. Sit ollaan muka niin ihanaa ihmistä
kun on toinen päivä ja muita näkyvissä.. Se on vaan toisaalta sitä,
että on vaan persoonaton osapuoli tässä elämässä.
Ei vaan näköjään voi olla oma itsensä muiden kanssa.
Siihen ei näköjän pysty moni. Mä ainakin pystyn. Mä olen vain erittäin
tempperamenttinen ihminen ja mut hyväksytään näin...
minkä ite sille voi, että on menossa koko ajan ja muuta?
Ei mitään. Toivottavasti sen vain tajuais muutkin..
Mutta ei voi mitään.. Turhaa se on totuutta kieltää tai vääristämään, koska
se tulee kuitenkin aina julki..