Kauppahallissa oli tänään myytävänä siikaa. Menin ostamaan sitä, vaikken syökään kalaa (enkä muutakaan lihaa). Ostaminen ei ollut ollenkaan niin helppoa kuin voisi kuvitella, sillä sanoinkuvaamattoman vastenmielinen kalanlöyhkä lehahti jo ovelta vastaan. Taistellen tieni läpi sen kattoon asti kohoavasta muurista pääsin vihdoin pöydälle, jossa siiat olivat -- loppumaisillaan, kuten sain huomata. Kyynärpäätaktiikkaa soveltaen karkotin turhat mummut tieltäni ja kahmin syliini jäljellä olevat siiat. Siitä alkoikin uusi helvetti. Kalat tahrivat minutkin inhottavaan löyhkäänsä. Pyörtymäisilläni pääsin raikkaaseen ulkoilmaan, joka karkotti edes osan mukanani leijuvasta löyhkästä. Koko loppupäivän sain kuulla huomautuksia ystäviltäni.