Aika kertailla eksistentaalisia mietelmiä, tälläkertaa ihan näin "julkisesti"..
Pelkällä loogisella ajattelulla ei spirituaalisissa asioissa pitkälle pötkitä. Ja mikseikö? Meidän todellisuushan on henkilökohtainen kokoelma erilaisia aistiärsykkeitä ja sen rakenne määräytyy hyvin pitkälti vain näiden aistien toiminnan sekä tajunnan laajuuden, siis sen kyvyn käsitellä tätä jatkuvaa aistiemme vastaanottamaa tiedonvirtaa. Melko hataralla pohjalla onkin siis meidän käsityksemme "todellisuudesta". Me myöskin pystymme vain erottelemaan asioiden ja ilmiöiden ominaisuuksia vertailemalla niitä toisiinsa.
Jotta loogisen päättelyn hämmennys olisi vieläkin suurempi, tajuntamme on kolmannessa ulottuvuudessa ja kaikki ulottuvuudet siitä ylöspäin ovat meille toistaiseksi tuntemattomia. Kuvitellaan esimerkiksi 2 ulotteisen muurahaisen matkailua sanomalehden päällä. Tämähän kykenee vain aistimaan sanomalehden pinnan leveyden ja pituuden muttei syvyyttä. Kun me kolmannessa ulottuvuudessa otetaankin sanomalehti ja asetetaan se putken muotoon, tämä muurahainen ei sitä edes huomaa, vaan tallustaa lehden reunalta vastakkaiselle reunalle ja kummastelee juuri tapahtunutta teleportaatiotaan lehden toiselle reunalle. Sanoisin että kenties jotkin selittämättömät ilmiöt voitaisiin myös selittää meille kolmannen ulottuvuuden ihmisille jossain korkeammilla tasoilla. Puhumattamaan kaikista kvanttimekaniikan ihmeellisyyksistä ja vaikka Holografisesta Paradigmasta jotka ovat jokaisille todellisuuden tutkijoille hienoja, mieltäavartavia aiheita.
Väitetään ettei raamattua pystytä tulkitsemaan loogisesti. Totta. Väitetään että vain Pyhä Henki avaa tuon kirjan sisällön. Totta tämäkin. Ainoa mikä tässä häiritsee on se, että milloin ja miten kukin tulkitsee tuota Pyhän Hengen avaamaa sanaa. Sehän on kovin henkilökohtainen kokemus ja varmastikaan useimmilla ei ole tuota yhteyttä Pyhään Henkeen itseensä vaan pikemminkin johonkin aivokemialliseen tasapainohäiriöönsä joka estää heitä ajattelemasta ja kyseenalaistamaan avoimesti ilman pelkoja. Voikin olla että alkukristityt taisivat olla ihan oikeilla jäljillä eikä itse uskonnossa olisi mitään vikaa, vaan lähinnä tämänpäivän Jeesuksen seuraajissa. Tänä päivänä jolloin Jeesus ei enää ratsastakaan aasilla vaan aasi Jeesuksella.
Jos lähdemme loogisesti purkamaan kristinuskon oppia, törmäämme heti alussa seinään. Sillä jos alussa oli vain Jumala ja Jumala oli itse täydellisyys, niin miksi tämä Herra Täydellisyys aloitti luomistyön? Yleensä me ihmiset aloitamme jonkin aktiviteetin siksi koska meissä vallitsee epätasapainontila siitä mitä me olemme ja että mitä me haluaisimme olla. Täydellisellä olennolla ei voi olla tälläistä epätasapainontilaa, sillä tämä on Täysin Valmis, siis Täydellisyys jossa on jo kaikki. Hommahan menee läskiksi heti kättelyssä. Siksi minua huvittaa kun me ihmiset tulkitsemme tätä "Jumalan sanaa" sanasta sanaan, orjallisesti, emme hengellä vaan järjellä. Raamattuhan pitäisi rinnastaa muiden okkultistisien kokoelmien kanssa samaan sarjaan, mielestäni ne tukevat toinen toisiaan.
Mielestäni kaikki valtauskonnot johtavat lopulta samaan sikäli kun ne kaikki pohjautuu shamanistiseen traditioon. Huvittavaa on se että kaikki väittävät toisiaan vääriksi uskonnoiksi. Ongelma on lähinnä siinä että ihmisellä on ikäänkuin tarve paeta vastuutaan ja etsiä tuota Jumaluutta ulkoisista lähteistä eikä syvältä sisimmästään. Kovin harva on valmis myöntämään että me olemmekin samaa tietoisuutta ja kokonaisuus. Yhden mittavan puun lehtiä. Sen yhden Jumaluuden osia joka on ME. Enkä nyt tarkoita sitä minäkuvaamme joka rakentuu arkisen egomme ympärille, vaan meidän ylempää tietoisuuttamme, meidän sieluamme joka ikäänkuin filleröityy tähän "todellisuuteen" meidän aivojemme kautta jotta voimme toimia tällä fyysisellä tasolla.
Jokainen ilmiöhän aiheutuu jostain toisesta ilmiöstä ja Jumaluudeksi voidaan näinollen kutsua sitä alkuperäistä ilmiötä joka on kaikkien muiden ilmiöiden takana. Sitä voi kutsua miksi vain, itse pidän termistä Kaaos, sikäli kun se on vapaa kaikista, öh, lapsellisista antropomorfisista Jumalkäsitteistä.
Kukaties. Tämäkin on eräänlainen totuus. Monet uskontojen edustajat usein sanovat rakastavansa totuutta, vaan luulisin että jos nämä saisivat totuuden tietää, he eivät sitä rakastaisi. Omasta mielestäni jonkin vieraan henkiolennon, kuten enkelin ohjaama ja opastama henkilö voi olla vaarallinen persoona, varsinkin näinä aikoina kun ihmiskäsi on kehittänyt keinot hävittää kaiken elämän tältä planeetalta. Itse ainakin olen oman laivani kapteeni.