IRC-Galleria

Entäpä jos Edenin puutarha onkin tässä ja nyt? Entäpä jos raamatussa kuvattu ihmisen syntiinlankeamus onkin oikeasti tapahtunut täällä maan kamaralla? Ajatus tästä heräsi joitakin kuukausia sitten kun ajattelin etnologi Terrence McKennan väittämää siitä kuinka ihminen tuli ihmiseksi siitä pisteestä kun apinat alkoivat syömään psykoaktiivisia kasveja ja näille kehittyi tietoisuus omasta itsestään.

Käärmehän sanoi Aatamille että syömällä siitä kielletystä puusta tulee Jumalan kaltaiseksi ja sittenhän se kamala tietoisuus iski päälle, juuri se mikä erottaa ihmisen muista eläimistä sikäli kun eläimet toimivat geeniensä ja refleksiensä varassa ja on näin sidottu luonnon lakeihin, tuohon Puutarhaan. Entäpä jos syntiinlankemuksen tarina kuvastaakin tätä ihmisen tietoiseksi tulemista? Jumalaksi jumalan..... ööh... paikalle?

Entäpä jos seitsemästä kuolemansynnistä kertyvä rangaistus ei ole mitenkään yksilöllinen vaan kollektiivinen, ajatellen että me kaikki olemme samassa veneessä? Meidän pitää tietoisina pikkujumalina hoitaa tätä Edenin Puutarhaa, Äiti Maata. Jokainen itsekäs teko, himon ja turhamaisuuden synnyttämä ilmiö voi olla pahaksi isossa mittakaavassa, eli juuri siinä mittakaavassa johon me olemme päätyneet. Väestöongelmaa ei sinällään ole, kyllä tämä pallo kantaa vaikka 10 miljardia ihmistä. Ongelma on siinä ettei ekosysteemi voi kestää kovin montaa mässäilevää ja pröysteilevää sikamaista ja ignoranttia ihmistä jotka eivät välitä muista kuin itsestään. Ehkäpä niillä raamatun "säännöillä" oli jokin yhteisöllinen merkitys elämän jatkumisen takaamiseksi?

Raamatun tuomarina toimivalla Jumalalla onkin tässä sitten jokin kausaalisuuden rooli, se että mitä seuraa kun varoitusta ei oteta huomioon, puutarhaa ei hoideta ja ryvetään vain synnissä. Maapallon sisarplaneetta, Venus, on hyvä esimerkki tulisesta järvestä. Ja samansuuntainen prosessi on alkanut tällä maa-planeetallakin. Pahimmassa skenaariossa tämä tarkoittaa koko ihmiskunnan tuhoa, kadotusta. Kukaties, sen tien me olemme valinneet, eikä pelastusta ole.

Nykyään on kovin muodikasta puhua ilmastonmuutoksesta ja tuntuukin että jokainen taho tahtoo nostaa imagoaan saarnaamalla asiasta. Puheista tekoihin siirtyminen on todellinen ongelma varsinkin ihmisoikeuksia arvostavassa demokratiassa. Suuri massa on aina se tyhmin, eikä se voi tietää mikä on sille itselleen parasta. On suorastaan naiivia uskoa ja luottaa tavallisen kaduntallaajan, ihan omasta tahdostaan, muuttavan kulutustottumuksiaan varsinkin jos markkinatalouden sikarit haluavat asian olevan toisella tavalla. Jokatapauksessa nytkin voidaan päästöjä rajoittamalla vain voittaa aikaa, sillä ilmastonlämpeneminen on itse itseään ruokkiva ilmiö.

Niin, ja ei tätä liian vakavasti pidä ottaa.