kukkien viereen. Muistelen yhteisiä hetkiä,
ruskeita pieniä silmiäsi, ihanaa suloista nauruasi.
En tule unohtamaan mitään mikä sinusta muistuttaa.
Vaikka täällä et enää ole, me tulemme muistamaan sinut,
ja rakastamaan sinua.
Annan kyyneleiden virrata. Mietin yhä voiko tämä olla totta,
mutta tajuan että maailma on julma paikka ja ettei kukaan
ole tänne ikuisesti jäänyt. Alan itkeä koko ajan enemmän, jäi
paljon sanoja sanomatta, hetkiä kokematta. Nyt vain tuli sinun
aikasi mennä, mutta mehän nähdään vielä siellä, minne
minäkin tulen sittenkun on minun aikani.
Jos vielä kerran sua halata voisin, tekisin sen hitaasti, ja
kertoisin, miten paljon sinusta välitän. Sen jälkeen,
Lausun hiljaa;" lepää rauhassa rakas ystävä, tulen luoksesi, mutta
vasta sitten, kun on minun aikani".
Lepää Rauhassa rakas ystävämme, Marko <3
20.12.1989-22.10.2008