IRC-Galleria

bhyyy...

Ensimmäisiä muistoja susta oli se kun opit vadille ihan ite.äitis perässä vaan menit sinne vaikka olis tullu vaan pikkurillinpäänkokonen pissi jonka joku olis voinu vääntää lattialle.

Syömään sä et meinannu oppia millään,imit vaan tissimaitoo ja me ihmeteltiin että miksei se suostu syömään muuta.
sitten yhtenä aamuna ihan yhtäkkiä sä olitkin syömässä kupilla ihan isojen kissojen ruokaa.
raksuttelit kohta jo rakeitakin pikkunysä-hampaillas.

sulla oli pulleet posket ja sä näytit mustikkasilmäseltä karhunpennulta tai neekerilapselta.
pieni neekerilapsi joka tuli aina mun viereen patjalle nukkumaan.tunki ihan kasvoihin kiinni ja kehräs siinä.
sitten kun oli aika viedä sut jämsänkoskelle,sä huusit autossa niinkun syötävä.eihän se sitten lopulta ollukaan niin kauheeta?
vähän aikaa sä nukuit mun kanssa sohvalla,mutta kerran sä köpötit rappusia pitkin parvelle,ihan pienenä.
kun sä siitä kasvoit,sä näytit ihan laihalta isokorvaselta lepakolta.mä aina silittelin sun nenää että sä nukahtaisit ja sä tykkäsit siitä.

sä tulit aina hakeen ruokaa mun suusta,kerjäsit siinä naaman edessä.sä tykkäsit hirmusesti maitonapeista ja niistä sydämenmuotosista kissankarkeista.niitäkin mä syötin sulle aina huulillani.aina sä nappasit sen purematta mua huuleen,ja sen jälkeen mä sanoin,"nuole vielä huulet" ja sä nuolit.

aina me puskettiin toisiamme naamaan ja hierottiin neniä ja sä kehräsit rakas.
mä muistan aina kun istuttiin keittiön lattialla ja silittelin sua.
asuttin kaksin ja sä olit aina vastassa kun tulin töistä tai koulusta.
aina heräsit oven avaukseen parvella nukkuessas,ja haukottelit ja mä tulin ensimmäisenä silitteleen sua,en riisunu vaatteita enkä muuta ennenkun olin moikannu sua.
sä kiehnäsit ja tunnuit iloselta ja tyytyväiseltä.

muistan kun aina kun menin vessaan,sä tulit kurkkimaan siihen oven taakse.sun naama vaan näky ovenraosta kun en laittanu ovee kiinni.
sä et tehny ikinä mitään tuhmaa,paitsi kerran tiputit mun koristesuihkulähteen eikä sekään menny edes rikki.

sä jouduit aina matkustaan mun mukana Mänttään ja samin luo ja Eräjärvelle,ja siitä mä oon pahoillani :( sua pelotti niin että joskus sä pissit alles.sä vihasit yli kaiken sitä kantokoppaa.sä jouduit tottumaan niin moneen uuteen paikkaan kokoajan.

sitten kun alettiin käydä samin luona,sun elämä muuttu.Sä et enää ollu mulle se ainoo rakas,ja sä olisit varmaan tahtonu olla.
nyt sä jouduit kestään kaikenlaista harmia,lisää ja lisää vaan automatkoja,tupakansavua ja mm.uusia pesukokeiluja,kaikkee mitä sä et olis ite halunnu tehdä.
hetken sä osotit mieltäs kusemalla ja paskomalla eteisen matolle,mutta et sä kauaa jaksanu.
aloit varmaan jo pikkuhiljaa masentua.

meille tuli toinenkin kissa,Unikko.pieni valkonen pentu.ihan hyvin te tulitte toimeen,ja Sami oli enemmän Unikon kanssa joten mulla jäi enemmän aikaa sulle.

Pahin asia sun mielestä ja sun terveyden kannalta oli lopulta tänne samin luo muutto,sä olit pieneks kissaks jo kokenu liikaa stressiä ja muutoksia ja paljon pelkoo.

täällä astu kuvaan ihan uudet jutut
sä et oikein tottunu isiin ikinä,ja äiti kuitenkin oli sen kanssa kokoajan..ne nukku makuuhuoneessa kahestaan vaikka säkin olisit halunnu äitin kainaloon lämpimään ja turvaan.
ei ne ottanu sua enää sinne.

ne istuskeli sohvalla ja sä olisit varmasti halunnu tulla siihen myös muttet sä oikein uskaltanu.
sä seurasit vähän sivummalta.
tietenkin me otettiin sut usein siihen syliin ja kattomaan leffaa meiän kanssa,nukkumaan mahan päälle.et sä vielä ollu niin peloissas ettet olis uostunu jäämään.

unikko tuli itsestäänselvyytenä aina viereen,se on niin seurallinen.

sä olit niin vaikee luonne,jotenkin ajattelit varmaan ihan liikaa niinkun mäkin teen.ja taisit olla sitten taipuvainen masennukseen niinkun mäkin.

pikkuhiljaa sä aloit säikkya isiä yhä enemmän,sä et vaan osannu tottua niihin uusiin asioihin kun isin jutut oli ihan hölmöjä sun mielestä.

sä olit rauhallinen ja arka luonne kuitenkin sisältä,ja sä olisit halunnu vaan tutkia asioita ja syödä nukkua ja lekotella niinkun yleensä muutkin kissat.


sä olit jo lopettanu mielenosotustouhut,olit varmaan jo väsyny siihen.
te tulitte usein Unikon kanssa mun viereen sänkyyn kun isi oli lähteny töihin.
köllöteltiin ihan rauhassa.

sitten mentiin keittiöön syömään ja mä menin polvilleni lattialle ja vielä muutamasti täällä me kyhnytettiin toistemme neniä ja sä kiehnäsit ja näytit miten säkin rakastit mua.

sitten sä aloit kokoajan enemmän muuttua.tunnuit kuihtuvan pois.
välillä oli taas hyviä aikoja mutta suurimman osan ajasta sä halusit olla yksin.

mä muistan kun yks päivä sä tulit sänkyyn mun viereen aamulla,se olikin viimenen kerta kun halusit tulla.sä olit niin ihana,nuolit mun naamaa ja tungit taas ihan kiinni.
kehräsit jopa.muistan miten ihanalta sun karva tuntu ja miten lämmin sä olit siinä.mä muistan miten sä katoit mua.äiti piti sua kainalossa ja muisti taas miten ihana sen pieni rakas on kun sillä on hyvä olla.

nukuttiin onnellisina siinä,tietämättä siitä että muutaman päivän päästä sä lähdet.tai mä en ainakaan tienny.sä taisit tietääkin.

toisiks viimesenä päivän sä jouduit vielä pesulle ja mä muistan kun kuivasin sua.
olin kyykistyneenä tuolin viereen jolla sä olit peiton ja pyyhkeen sisällä.sä tärisit kylmästä mutta mä hieroin ja lämmitin ja halasin sua ja silitin nenästä,etkä kohta enää tärissy.

sun viimesestä päivästä mä en muista paljoo.viime hetket vaan liiankin selvästi.

mä olin käyny lenkillä ja suunnitellu äitini kanssa että ne ottais sut hoitoon eräjärvelle,että sun masennus menis ohi,että sua hoivattais siellä ,näkisit muita kissoja ja saisit nukkua ihmisen vieressä jotka nekin kaikki rakasti sua.

no me sovittiin että menisit eräjärvelle sunnuntaina.ihan hetkeks vaan,ehkä viikoks.mun äiti vielä kysy että enkai mä kokonaan susta halua luopua ja sanoin etten tietenkään.

kun mä menin kotiin,käytiin isin kanssa saunassa ja jotain pientä siinä kinasteltiin niinkun me joskus tehään.sitten mä menin saunan jälkeen makuuhuoneeseen lukemaan ja jonkun ajan päästä isi sano olkkarista jotain että sulta valuu kuolaa suusta.

mä tulin kattomaan ja sä näytit niin kipeeltä.
mua rupes pelottamaan ihan hirveesti.
sua oksetti muttet sä pystyny oksentaan.
sä kuulostit ihan vauvalta kun sä valitit.
mä en kestä kun mä muistan sen äänen vieläkin.
me vietiin sut vessaan ja sua sattu vieläkin,
sä koitit raapia kaulaas ja vääntelehdit muttei sun enää ollu mitenkään hyvä olla.
sun jalat ei kantanu ja sä vaan tuijotit etees.
varmasti toivoit että pääsisit jo.
mäkin toivoin,koska en kestäny kattoo sua semmosena.
mä itkin ja lähin ihan hetkeks pois siitä.
kohta isikin tuli pois sieltä ja sano että voinhan mä kattoo netistä että oisko joku eläinlääkäri nyt yöllä vielä auki.
mä sanoin että ei se enää auta koska mä tiesin.
isi jäi tupakalle ja mä tulin sun luo.
sä aloit jo rauhottua vähän ja lepäsit vaan.
mä silitin sua vielä.itkin ja kattelin sua.isi tuli siihen ja katteli myös hetken.
sitten mä huomasin kun sä otit vielä kaks henkäsyä ja lähit.
mä sanoin isille itkien että " sä voit varmaan mennä nyt pois" ja se jätti meiät kaksin.
vielä mä katoin sua,suljin sun silmät ja silitin vielä nenästä ja nojasin sun mahaan,hyvästelin sua iha viimosen kerran.hain lämpimän viltin ja nostin sut hellästi,käärin sut siihen ja halasin vielä.

mä en kestä ajatella että nyt sä oot meiän pakastimessa kylmässä,ja pian sut haudataan maahan jonkun villapaidan sisällä.
vaikka kyllä mä tiiän että ethän se oo enää sinä.

sä oot jossain hyvässä paikassa.paljon paremmassa paikassa mitä sä oot voinu kuvitellakaan.
sulle oli varmasti helpotus että pääsit pois ja kyllä mäkin sen ymmärrän että nyt sun on parempi.

toivottavasti oikeesti onkin niin että pääsit nyt jonnekin missä ei enää ikinä satu eikä pelota yhtään.

mun rakas pieni kun mä olisin pystyny antaan sulle niin paljon paremmankin elämän.anteeks.

toivottavasti sä vielä joskus jotenkin pääset äitin syliin.
mä rutistasin sua niin kovasti ja hierottais naamoja yhteen taas.
silittäisin sun nenää ja antasin maitonappeja.
leikittäis ja oltais molemmat ilosia taas.
tekisin sut onnelliseks vielä.
mä haluisin nukkua vielä sun vieressä ja tuntee miten lämmin sä rakas siinä oot.

nyt äiti ei saa henkee kun se itkee niin paljon mutta kultarakas,toivottavasti sulla on nyt kaikki hyvin.