Kolkko, nimetön, kylmä hämärä
meitä kuristaa ilman käsiä
Miten oisin voinut pettää sinua
näkyvistä et päästänyt minua
Sekoat, kun yrität mut omistaa
sekoat ja haluaisit ravistaa
Repisit sieluni irti kodistaan
haluat itsesi sillä koristaa
Sanot, että minussa on sisällä
satojen ihmisten mennyt elämä
elävä kuollut ja kuollut elävä
Elämä, on, minussa on elämä
Vika on tietenkin aina minussa
minulla ei ole lainkaan tapoja
nahan alla kihisee vain rumia
torakanalkuja, käärmeenmunia
matoja ja piruja ja matoja