IRC-Galleria

joskus sitä vaan jää miettimään et kuinka hölmönä ihmiset minuu oikeesti oikeen pitää? vai oonko vaan niin sokee,etten nää mitn. kattelen maailmaa joittenki vaaleenpunasten lasienläpi ja ajattelen vaan kaikesta ihan liian hyvää. luulen parempaa mitä tää oikeesti on. jotain mitä mie vihaan on valehteleminen. lupaukset, niitä ei pidä tehdä jos niitä ei pysty pitämään. miule on nyt luvattu jo monta päivää,monta viikkoa ja monta kuukautta. eiks joskus olis niitten lupauksien täyttämisen aika? kestän, paljon mutten kaikkea ja se pitäs ymmärtää. oon vahva,mut heikkokin miusta voi tulla. ja oon nyt vähän liian lähellä sitä. tuntuu pahalta,ku olo on ihan ku olisin vaan jtn ilmaa. kaikki muut kaverit, ym puolitutut on tärkeämpiä ku minä.. ei,ei se asia voi olla noin. tai sit pitää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja sanoo se miule suoraan mitä oon siule. en kestä tällästä "kusettamista" enää. tiedän,että ehkä et valehtele syysi siul on aina ollu,mut kai joskus on miunki vuoro? miks et sit voi sanoo suoraan,että ei huvita tai ei kiinnosta. ei tarvii kiusata toista tällä tavalla. toinen on tietämätön.. ei tiedä missä mennään ja aina viikon odottaa,että tulis viikonloppu ja olis ees MAHDOLLISUUS nähdä mitä ei viikolla ole. mutta ei,sillon on kaikki muu tärkeämpää. tuhannesta lupauksesta ovat jäljellä vain kyyneleet. niin siinä vaan kohta käy. ei minuukaa oo luotu kestämään ihan kaikkea, ja osaan kunnioittaa itteeni nykyään sen verran,että ei tarvii pompotella ihan miten sattuu.. osaan kyl päästää siinä vaiheessa irti,ku tää kaikki alkaa kääntyy minuu vastaan. miul ei oo mitn velvollisuutta kestää tätä kaikkea. en jaksa, eikä tarvii jaksaakkaan. näinkö tyttöjä oikeesti kohdellaan nykyään?


tiedän,että tää on teinimäistä valitusta,mut mitä väliä? en jaksa enää välittää mitä muut ajattelee ku ei kukaan ajattele minuukaan. mitä miekää muista,ku ei muutkaa miusta.



en pyytäny edes paljon,mut,
kai mie taas jälleen kerran odotin liikaa,mut vähän sain.