Sinä tatuoit pahuuden pentagrammin sydämeeni, raiskasit sieluni läpikotaisin kun olin heikoimmillani. Puhalsit saatanallista tulta läpi aortan, polttaen ikuisen pentagrammin toiseen kammioon. Siellä sinulla on luolasi, josta syydät tätä helvetillistä rohtoa suoraan suoneeni. Ja MINÄ OLEN AINEISSA. Tulenko riippuvaiseksi, vaiko vedänkö yliannoksen?! Pelkään, Keen Eddie on läsnä. Jumalani, tiedäthän, olen elänyt, palvonut, uhrannut tätä tilaisuutta varten, huomaan kärsiväni, miksi? Ehkäpä perustan leirini tähän,vitut.
Luulin että kaikki on kynnetty turhaan, ehkäpä tuuli kuljettaa loukkaantuneen ritarin sielun aukion toiselle puolen, jossa metsänreunassa vastassa ovat enkelit ruiskut täynnä metanolia, jolla käynnistää nitrolla käyvä sydän uudestaan kohti uusia turnajaisia.