IRC-Galleria

Tony istui tietokonepöytänsä ääressä odottamassa. Odottamassa jotain, minkä tapahtuminen olisi suunnilleen yhtä todennäköinen kuin Suomen talven väliin jääminen. ”Kunpa edes se jäisi väliin”, hän tuumasi itsekseen.
Odottavan aika on pitkä, mutta Tonylla ei ollut kovinkaan pitkälti aikaa. Hän oli sellainen ihminen, jota jotkut kutsuvat turhautuneeksi taiteilijaksi. Hän oli myös sellainen ihminen, jota jotkut kutsuvat elämättömäksi; eihän hänellä parempaakaan tekemistä ollut, kuin istua koneellaan odottaen palautetta kirjoitelmilleen booksie.comissa.
Hänen elämänsä pyöri melko suurilta osin ainoastaan hänen kahden minänsä navan ympärillä. Noita minuja hän kutsui nimillä Tuottelias Tony sekä Laiska, ihmisvihainen, kyyninen, skeptinen, mahdollisesti tunnevammainen, paikoitellen liian itsevarma Toke.
”Kai sitä voisi vaikka tappaa aikaa kirjoittamalla tarinan”, Tony huomautti väsyneenä Token aina jatkuvaan kapinoimiseen reippautta vastaan.
”Sori, ei jaksa”, Toke vastasi lakonisesti.
”Ehkä sitä voisi vaikka tehdä läksyt?” Tony kysyi varovasti.
Toke vilkaisi Tonya peilistä oikean silmän kulmakarvat koholla. ”Oletko tosissasi?” hän kysyi epäuskoisena Tonylta.
”Kyllä, olen sataprosenttisen tosissani”, Tony vastasi pyöritellen silmiään kattoa kohti. Toke tuhahti ja jätti vastaamatta.
”Pää kiinni, molemmat”, huomautti väliin Pelkkä Tony, kolmas minä, jolla oli omituinen ylivalta näiden molempien minujen suhteen. ”Me tehdään nyt läksyt, ja sen jälkeen voidaan laiskotella ja odotella niitä kommentteja.”
”Äääähh, Pelkkä Tony, älä valehtele itsellesi! Ei sieltä niitä kommentteja tule!” Toke huomautti väliin. Hän näytti Pelkälle Tonylle peilin kautta kieltään, kun oletti, ettei tämä nähnyt. ”Jos niillä tyypeillä olisi aikomustakaan kommentoida tuota Tonyn paskaa, ne tekisivät sen ensimmäisellä lukukerralla!”
”Kommenttien puute”, Tony totesi. ”ei olisi ongelma, jos minulla olisi täysi valta. Minä kirjoittaisin niin paljon tarinoita, että niiden olisi pakko kommentoida ihan vain, että saisivat niiden virran loppumaan.”
Pelkkä Tony suuntasi katseensa ikkunaan, josta näkyi tähdettömään yötaivaan täplittämä piha; ei nähdäkseen ulos, vaan katsoakseen Tonyyn, joka jälleen kerran otti puheeksi ylivallan. ”Tuolle tyypille täytyy tehdä jotain”, Pelkkä Tony tuumasi itsekseen. ”Toke on sentään liian laiska hallitakseen, mutta tuosta tyypistä voi olla harmia.”
”Sinä varmaankin kirjoittaisit niin paljon, että hukuttaisit Token tuotteliaisuuteen ja tuhoaisit hänet kokonaan”, hän selitti Tonylle kärsivällisesti – taas. ”Sitten olisit oman itsesi murhaaja, eli siis itsemurhaaja! Itsemurha on rikos Jeesusta vastaan! Haluatko rikkoa Jeesusta vastaan?”
”E-e-en…” Tony änkytti yrittäessään väistää Pelkän Tonyn läpitunkevaa katsetta, joka iski tämän sydämeen suoraan ikkunan ruudusta kuvastuen.
”Sinä aina vedät Jeesuksen tähän mukaan”, Toke huomautti väsyneenä koko aiheeseen. ”Mitä tekemistä Jeesuksella on sen kanssa, että sinä, Pelkkä Tony, olet sekopää, jolla on kolme perkeleen persoonallisuutta!”
”Jeesuksella vain saa Tonyn hiljaiseksi”, Pelkkä Tony vastasi kohauttaen olkapäitään peilikuvalleen.
”Miten uskallatte puhua Jeesuksesta tuohon tapaan?” Tony kiljaisi järkyttyneenä. ”Hän kuoli teidän syntienne vuoksi!”
”Oikeastaan ainoastaan Pelkän Tonyn syntien vuoksi, koska hän on meistä ainoa oikeasti olemassa oleva mieli, ja me olemme hänen ylipursuavan mielikuvituksensa tuotteita, jotka osoittavat hänen katsoneen Pokémon kolmosen aivan liian monta kertaa”, Toke huomautti.
”Niin, ja voin tuhota teidät milloin vain!” Pelkkä Tony tokaisi.
”Enpä usko”, Tony huomautti. ”Ilman minua olet pelkkä tylsä tyyppi, ja vitseistäsikin puuttuisi se mielikuvituksellinen vivahde, joka saa ihmiset nauramaan. Sinä tuhoaisit itsesi.”
”Niin, etkä sinä puolestasikaan voisi elää ilman kyynisyyttäsi ja ylimielisyyttäsi, joiden avulla voit todistaa ylivertaisuutesi muihin nähden”, Toke totesi. ”Olet liian itsekäs elääksesi vailla huomiota, jonka minä sinulle annan.”
”Okei, okei, minä en voi elää ilman teitä!” Pelkkä Tony myönsi vastahakoisesti. ”Mutta lopettakaa tappelu! Ette tekään voi elää ilman toisianne!”
”Minun täytyy olla eri mieltä kanssasi”, Tony tuumasi.
”Minäkään en onnistu ymmärtämään sanojesi merkitystä, vaikka asun sentään samassa päässä”, Toke huomautti.
”Okei, te ette tarvitse toisianne!” Pelkkä Tony huudahti alkaen murjottaa, kun ei saanut yliotetta. Hän alkoi epäillä olevansa hullu.
”Totta, sinä olet hullu”, Toke huomautti välinpitämättömästi.
”Epäilemättä, minun olemassaolonihan sen todistaa”, Tony huomautti.
”Lakatkaa helvetti vie tunkeutumasta minun ajatuksiini!” Pelkkä Tony karjaisi loukkaantuneena tästä yksityisyytensä loukkaamisesta.
”Se olisi vaikeaa”, Tony sanoi. ”Me olemme vähän niin kuin sellikavereitasi – täältä päästäsi on vaikea päästä, kun sinne on kerran joutunut, ja me joudumme katsomaan kaikkia inhottavia pikku toimiasi.”
”Minä vihaan minua”, Pelkkä Tony tuhahti.
”Niinpä niin, otapas Dewi, ystäväiseni”, Toke sanoi mielissään Pelkän Tonyn selvästä alistumisesta. Pelkkä Tony otti Mountain Dewin, korkkasi sen ja otti pitkän huikan pohjanmaan kautta. Hän ähkäisi mielihyvästä kylmän nesteen kulkiessa hänen kurkkuaan alas kutitellen.
”Aaaaaaahhhh”, kaikki viisi Tonya (kaksi heistä ei muuten esiinny tässä tarinassa) huokaisivat mielihyvästä ja niin Pelkkä Tony alkoi tehdä läksyjä, jotka tehtyään hän sai huomata, ettei vieläkään ollut saanut yhtäkään kommenttia.

Tämän tarinan on kirjoittanut Toke, joka hurmioissaan lopullisesta voitostaan Pelkästä Tonysta vaivautui jopa tekemään jotain.