Nonnii viimeinen vuorokausi taalla on alkanut. Jarkyttavaa. En haluu pois, mutta silti haluun kotiinkin. Juuri tuon takia pakkaaminen on vahan vaikeaa. Olen tanaan saanut laksijaislahjoja. Viela ei oo itku paassyt. Onneksi. Paivasta tulee kylla vaikea! Onneksi on paljon tekemista. Heraan kuuden maissa (eli liian kohta) ja lahden emmin kanssa thanksgiving- aleen. Kaupat aukee jo viidelta aamuyolla. Ihanaa materialismia. Valokuvia pitais myos ottaa noin miljoona. Lunch on myos jo sovittu. Kuudelta haetaan auto ja miut viedaan kentalle. Luultavasti taalta tuleminen kotiin on helpompaa kuin saapuminen. En enaan ainekaan jaksaisi tapella tuolla tulleissa ja muualla.