Petonen, Kerava pienoiskoossa,
logossa mesikämmen, kovin veitikan oloinen,
tassussa päivänkakkara.
Petonen, niemiä ja notkelmia,
täynnä päihdeongelmia.
Petonen, aurinko sinnekin paistaa,
kyllä joo, mutta ilmassa voit palaneen käryn haistaa,
taas on pururadan puskassa joku pissis raiskattu,
tai joku ruiskujannu takakonttiin paiskattu,
ilman päätä, se löytyy lammesta, sammakonkudun keskeltä, kas kummaa.
Petonen, älä mee sinne, ei se kannata, usko mua,
ihan mahdoton on sellaseen paikkaan rakastua.
Petosen rääpäleillä on 50 Centin julisteita seinillä, sitä ne palvoo
ja Big Brotherin seurassa valvoo,
keskiarvot kuuspilkkuneljä, kas kummaa.
Petosen teineillä on tylsää,
nuokkarilla ne notkuu,
biljardia pelailee, Suosikkia selailee,
lippikset päässä, nokat räässä.
Joskus sentään niilläkin on hauskaa,
kun hiihtolomalla jonkun omakotitalossa asuvan vanhemmat lähtee Teneriffalle,
heti miettii teinit: kotihipat - kuulostaa kliffalle.
Joku kantaa kiljua Mehukatti-purkeissa,
kyhännyt litkut kotioloissaan surkeissa.
Joku Pyörön prinsessoista päättää antaa kitkerää kirsikkaansa,
amikselle joka on tuunannut tarpeeksi Datsuniaan,
kerrankin ei tarvii jätkän tyytyä hanskaansa,
kun pikkuhoroon pääsee uittamaan muniaan.
Petonen, älä mee sinne.
Älä älä älä älä älä sinne mee,
älä itsestäs täyskahjoa tee.
Tiedän kyllä mitä kaikkea siellä tapahtuu,
paljon kaikenlaista karua sinne mahtuu.
Betoniunelmien sisällä ysiläisgootti ranteitaan viiltelee,
pian kaakelit verestä kiiltelee,
sitten tulee äippä, juopporeissulta, kas kummaa,
ja kohta gootti ambulanssilla Julkulaan kiidätetään,
vaikka sen henki ei oikeesti kiinnosta ketään.
Petonen, sinne muuttaa nuoret parit,
jotka unelmistaan ottaa loparit.
Petonen, mä voisin keksiä sulle vaikka miten paljon mainoslauseita,
mutta ne varmaan sun mielestä on ihan kauheita.
Petonen, ei sinne kannata mennä,
jos haluaa ettei yrjö lennä.
Petonen, älä mee sinne.
Petonen, yh-äitien kehto,
joku jättää ainoon pentusa Pleikkarin pariin,
painuu pyntättynä lähiräkälään karaokeen,
vetäisee Satulinnan,
kysyy sitten tuplakossuvissyn hinnan,
ja pian iskee taas kerran yhden kaljamahaääliön.
Joskus ehkä muuttaa yhteen jonkun kanssa,
jolla pari tyttöä edellisestä liitosta, tai jostain,
ukko puntteja päivästä toiseen nostain,
katselee Eurosportia, käryttää Norttia,
lipittää kotiviiniään,
ja joskus terassilla sossu maksaa kaljan jos toisenkin,
sitten eräänä päivänä ei mene pitkävedot putkeen,
joten vetää eukkoo turpaan.
Joku ilta lapsoset pihassa laulaa schnaa schnaa schnappi,
samalla keittiössä loppuu isältä hirressä happi.
Eukko huomaa sen, ja menee tekemään vesimelonisalaatin valmiiksi.
Tällasia tarinoita Petosella riittää,
varmasti nytkin joku niitä siellä ympärilleen siittää, parvekkeelta haulikolla naapureita niittää.
Petonen, älä mee sinne.
Kas kummaa, jonkun retkun on avovaimohuora jättänyt,
varmaan liikaa sen päätä patteriin mättänyt,
äijä linnottautuu NiKu:n kaksioon,
on kova jätkä,
mahaan teipattuna dynamiittipätkä,
ja pian poliisit piirittää,
ja Yle ylimääräisiä uutisia lähettää.
Parin tunnin päästä luuseri antautuu,
mitään kummempaa ei tapahdu, buu.
Petonen, älä mee sinne.
Petonen, kun edellisen kerran siellä kävin, oli heleä ja kesäinen perjantai-ilta,
odotin viimeistä bussia keskustaan,
jotain heviväkeä oli lähdössä baariin pukeutuneena mustaan, kas kummaa,
ottivat taskumatista huikun,
näin silmistä niiden aivoissa läpättävän tuikun.
Silloin mietin, sinne en enää palaa,
ei ole olemassa sellaista humalaa,
että Petosta enää kestän.
Toivon, että tällä monen sinne menon estän.
