Konepellin alla heikko sydän.
Se alaikäinen tyttö,
jolle ei myyty edes kynää.
Se heikko sielu,
joka ei tiedä mitä tehdä.
Mihin mennä.
Ei tiedä kenet haluua,
ei tiedä taaskaan mitään.
Tyhjyys sydämessä,
tyhjyys huomisessa.
Näemmekö enää koskaan?
~~
Sielumme kävelevät käsikädessä,
vaikka kätemme eivät,
vaikka niin haluaisinkin.
En saa tietoa sinusta,
mitä haluat?
Paljon tiedon puutosta,
mutta silti tunto siitä,
että olisimme tunteneet
aina, on vahva.
~~
Paskasti kohtelua,
totun siihen.
Elänyt sen kanssa tänään,
elän sen kanssa
myös huomenna.
Elämämme liian erilaisia?
Annammeko periksi?
Tai annanko oikeastaan
minä??
What if I wanted to break...?