IRC-Galleria

Tänään oli pitkästä aikaa sellainen päivä, että ollaan molemmat töissä. Molemmilla uusi työpaikka. Christa R-Kioskilla, ja minä taas raksalla.
Mä menin 7.00 töihin, pääsin pois 15.30. Christa meni töihin 14.00 ja pääsee 21.00.
Kun pääsin töistä, vein äkkiä vanhat kesärenkaat verkkokellariin ja sitten Saraa hakemaan hoidosta.

Kun olin Saran kanssa viemässä vaunukellariin rattaita, anoppi soitti. Juteltiin niitä näitä, kun samaan aikaan otin Saraa irti rattaiden valjaista ja toisella kädellä pidin hoitolaukkua. Tää tuotti mulle ongelmia. Hatunnosto kaikille äideille ja isille jotka nää asiat hallitsee kahella kädellä.

Kotona Sara vähän aikaa leikki, ja mä riisuin duunikamat ja laitoin ne huomista varten. Sitte Sara päiväunille ja mä rupesin laittaa astioita koneeseen. Samalla siinä sivussa Saralle maito. Tiskipöytä puhtaaks, keittiön lattian pesu ja imurointi.

Melkein samalla vaivallahan melkein koko kämppä menee -- tai niin mä luulin. Saran leluja tuntu olevan vähän liikaa. Samoin sen räkäliinoja, ruokalappuja, pilttipurkkeja, etc.
Toki omiaki sukkia löyty. Muutama.

Tässä vaiheessa väliolut ja tupakka. Herätin Saran ja laitoin mersuun (kävelytuoli).
Oli suht. helppoa hoitaa olkkarin imurointi, kun tytsy luuli imuria huvipuiston törmäilyautoksi.
Siitä selvittiin, sitten se tuli. Pahamaineinen _paskavaippa_.
Oli lähes olympiatason suoritus taltuttaa 10 kiloinen elohopea ja pestä sen pylly.

No.. vähän hedelmää välipalaksi ja sitten anoppi soitti taas ja sanoi ostaneensa Saralle sukkia, lenkkarit, vaippoja sekä Christalle pyykinpesuainetta (sovinisti kun on). Tulivat käymään ja siinä soviteltiin sitte sukkaa ja kenkään. Mä sain vietyä roskat ja vedettyä rauhassa röökin, ja kirottua ulkona taas Volvon lommoa.
Onneks Saran mummi oma-aloitteisesti vaihtoi Saran vaipan, vaikka tarjosin työstä hänelle olutta. Ku tiiän ettei se juo olutta.

Appi ja Anoppi häipyivät ja alkoi Saran iltapala. Maissia syötiin oikein reippaasti, ilman mitään kitinöitä. Olin vitun ylpee.
Ja nyt vasta, Saran 9kk iässä, musta tuntu ekaa kertaa 110% että Sara on mun tyttö, ja mä oon Saran isi. Meillä niinku yhtäkkii vaan synkkas. Me oltiin yhtä. Se oli kuulkaa vitunmoista maissinsyömistä. ja tää ei oo läppää, mulla ei oikeesti oo connectannu Saran kanssa kunnolla aiemmin. Täytyy se myöntää, että vähän itketti.

Jokatapauksessa, sain Saran sitte nukkumaan helpommin ku mitä Christa on saanu varmaan kahteen viikkoon. Seki oli sellanen isä-tytär suoritus.
Sain laitettuu toisen koneellisen tiskiä ja juotua välioluen.
Ja nyt aloin rauhottuu.

Joten; isot propsit KAIKILLE yh-isille, jotka tätä jaksaa raskaan, fyysisen duunin jälkeen.
Oon vaan helvetin ylpeä teistä.

Äidit älkää ottako itteenne. Mä oon mies ja isä, ja halusin tän osoittaa yksinomaan isille, koska meille miehille se ON VAIKEAMPAA.
Joku kerta kirjotan kyllä naisillekin.