Sara ei kitissyt, eikä aiheuttanu mitään muutakaan harmia. Oli syönyt ja nukkunut hyvin, eikä koti-ikävästä tietoakaan.
Oli kuulemma seurannut tiiviisti mitä täti tekee, ja roikkunut housujen lahkeissa.
Mulla oli tänään eka työpäivä uudella työmaalla. Jorvin Sairaalan ensiapuun tehdään julkisivusaneeraus, ja meidän homma on repiä ikkunat vittuun ja laittaa uudet tilalle sille seinälle, jossa ensiavun pääovi on. Jatkuu myös sinne, mistä pääsee synnytysosastolle.
Kuukävelijällä eli selkokielellä -- henkilönostimella -- roikutaan siellä ja harrastetaan väkivaltaa.
Meni tosi hienosti; tavallaan pehmeä lasku (mulle) työhönpaluuseen, kun ei ollu meidän duuniporukassa ku mun lisäks neljä äijää, joista yks on mestari.
En kitissy mistään (vaikka aluks konttiin ei tullu ees sähköjä), enkä aiheuttanu mitään harmia. Söin ihan vitun huonosti, en nukkunut töissä, eikä koti-ikävästä TODELLAKAAN ollut tietoakaan.
Seurasin tiiviisti mitä ambulanssisedät ja tädit tekivät samalla kun roikuin henkilönostimessa.
Homman olis tarkotus kestää elokuun loppuun. Tosin tätä vauhtia mitä me niitä ikkunoita tuhottiin, homma kestää ensviikon loppuun.
Nyt olut.
Ja miks toi kuva tulee tohon noin vitun isona ja vielä ennen tekstii. Jos joku nyt sattuis tulla tsiigaa tätä, se näkee vaan ton kuvan. "Jorvin sairaala. Ummmm -- Ok?"