IRC-Galleria

Käytetystä vanhasta ulkoilutakistakaan ei välttämättä tarvitse luopua jos vaate on vielä hyväkuntoinen ja käyttökelpoinen, koska ne ovat edelleen muodissa.
Olen käyttänyt itse jo useampana talvena erästä vanhaa karvahupullista untuva-takkia mikä on vielä varsin käyttökelpoinen vaikka takki on hankittu varmaan yli parikymmentä vuotta sitten.
Pidän takista koska se on erittäin lämmin ja turkkiskaulusta voi pitää vielä nykyäänkin muodikkaana materiaalina, vaikka monet valmistajat ovat tiedetysti luopuneet aidon karvan käytöstä eettisistä syistä.
Kuitenkin on mielestäni ekologista käyttää vanhatkin vaatteet ihan loppuun asti joten käytän kyseistä takkia aina välillä näin talvisin.
Teki mieli kirjoittaa illan vietteeksi jotain muotiaiheista tekstiä niin päätin kirjoittaa vähän kokemuksiani tuosta vintage -aiheesta. : )

Olen jo useamman vuoden ajan säästänyt tavoitteellisesti rahaa tuloistani säästöön haaveena kustantaa joskus elämässäni jotain suurempaa. Nyt olen varsin tyytyväinen että aloitin joten päätin kirjoittaa siitä jotain. : )
Aluksi haaveilin moottoripyöräilyharrastuksen aloittamisesta ja koska kyseessähän on suhteellisen kallis harrastus niin päätin ruveta laittamaan hieman rahaa säästöön joka kuukausi tuloistani. Kuitenkin niin että elämiseen jäisi silti sopivasti rahaa. Siksipä avasin vuoden 2016 alussa säästötilin jota käytän edelleen. Nyt voisin periaatteessa milloin vain kustantaa moottoripyöräkortin, itse moottoripyörän ja ajovarusteitakin sekä jäisi todennäköisesti rahaa myös muihin kuluihin mitä harrastus toisi tullessaan. Esimerkiksi bensaan. Kuitenkin toimeentuloni olisi aikalailla turvattu.
Nyt kun sitä varten on ns. rahat kasassa niin tämän vuoden alussa päätin ruveta säästämään matkailua varten. Ihan jo siksi kun varsinkin ulkomailla matkusteluhan maksaa kohteesta riippuen hyvinkin paljon joten koin että säästäminen sitäkin varten olisi järkevää. Toivottavasti voisin noilla säästöillä mahdollisesti joskus kustantaa esimerkiksi viikon kaupunkiloman jossain kiehtovassa paikassa.
Tavoitteellisessä säästämisessä kannattaa huomioida että jos säästää vaikka 50-100 euroa / kuukausi niin se on toki hieman pois muusta rahankäytöstä mutta tuloista riippuen ei välttämättä kovin tuntuvasti. Näin pystyy periaatteessa säästämään vaikka varsinaiseen eläkeikään saakka ja sitten on myöhemmällä iällä mahdollisesti enemmän rahaa käytössä ja voi toteuttaa unelmia kun on ylimääräistä rahaa.
Toisin sanoen pienituloinenkin pystyy säästämään hieman rahaa joka kuukausi ilman että se merkittävästi vaikuttaa elämisen kuluihin.
Jos säästämisen siis haluaa aloittaa kannattaa miettiä minkä verran pystyy säästämään per kuukausi ja mitä varten tavoitteellisen säästämisen aloittaa. Lisäksi on hyvä miettiä kuinka pitkään kestää että pääsen tavoitteeseeni ja onko säästäminen kohdallani edes järkevää.
Päätinpä siis kirjoittaa omia kokemuksia hieman tästäkin aiheesta. :)

Olen viimeaikoina pohtinut omaa lauluääntäni.
Kun aloin käymään useampi vuosi sitten laulutunneilla, huomasin varsin nopeasti olevani luonnollisesti korkea miesääni = tenori. Vaikka minulla on ollut laulutunneilla käymisessä nyt jonkin verran taukoa muiden harrastusten takia, vähän mietin että olenko sittenkin vielä korkeampi ääninen, toisin sanoen kontra-tenori. Se miksi tein kyseisen havainnon liittyy siihen kun laulan korkealta tai falsetissa, kuulostaa se hieman naismaiselta vaikka mies olenkin.
Asialla sinänsä ei ole minulle hirveästi väliä, mutta kiehtoo se ajatus että tulevaisuudessa oikeanlaisella laulunopiskelulla saattaisin päästä kontratenorin korkeudelle. On myös mahdollista että ääneni kypsyy edelleen, koska olen varsin isokokoinen kaveri.
Laulamisessahan hienoa on tiedetysti sekin että jokaisen ääni on omanlaisensa ja persoonallinen. Siksi mielestäni kenenkään lauluääntä ei pitäisi liikaa verrata kenenkään toisen ääneen, vaikka toki joidenkin laulajien äänissä voi yhtäläisyyksiä ollakkin.
Itse henkilökohtaisesti pyrin aina kulkemaan "jalat maassa" elämässäni enkä oikeastaan koskaan ole ylpeillyt sillä minkälaisia lahjoja minulle on suotu (jos niitä edes on suotu :D).
Kuitenkin tuo mahdollinen kontratenori -äänityyppi saa minut miettimään että pyrin tulevaisuudessa treenaamaan äänenkorkeutta enemmän että huomaan miten korkealle pääsen tavoitteellisemmalla laulunopiskelulla.
Aika näyttää. : )

Olen viimeaikoina haaveillut että voisin tulevaisuudessa matkustella enemmän niin kotimaassa kuin ulkomailla. Siksi tein päätöksen että aion säästää jatkossa rahaa enemmän juuri matkustelua varten. Koska olen kuitenkin käynyt varsin useassa kaupungissa kotimaassamme, haluaisin vierailla enemmän myös ulkomailla.
Ulkomaista minua kiehtoo erityisesti Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Pidän kummastakin maasta koska nehän ovat kumpikin hyvin kansainvälisiä maita joista löytyy monia miljoonakaupunkeja sekä hyvin suosittuja matkakohteita. Kuitenkin tällä hetkellä budjettini ei ehkä riitä ihan kaikkein kalliimpiin matkailukohteisiin, joten voi olla että jotkut kohteet ovat varsin kaukana tulevaisuudessa.
Olen myös haaveillut että voisin joskus jopa asua ulkomailla, jos se silloiseen elämäntilanteeseeni sopisi.
Jos muuttaisin ulkomaille, ylivoimaisesti tärkein kriteeri sen suhteen mihin muuttaisin, olisi paikan yleinen ilmapiiri. Pidän yleisesti ottaen avoimesta ja suvaitsevaisesta ilmapiiristä, ehkä siksi että koen itsekkin olevani varsin avoin ja suvaitsevainen.
Yksi tuommoinen "kaukainen" kaupunki missä haaveilen että voisin joskus asua, on Lontoo.
Lontoossa minua kiehtoo se että kyseessähän on yksi maailman pääkaupungeista, joka on valtavan kansainvälinen ja muutenkin miljoonakaupunki, jossa erillaiset kulttuurit kohtaavat. Pidän kyseisen kaupungin varsin suvaitsevaisesta ilmapiiristä ja siitä että kuulemani mukaan siellä saa olla juuri sellainen kuin on ilman että juurikaan joutuu kokemaan sen vuoksi kritiikkiä. Lontoossahan on myös kaupunginosia missä viihtyy esimerkiksi taiteilijat ja punkkarit. Semmoisia kaupunginosia missä saattaisin itsekkin viihtyä.
Todettakoon myös, että perusarki ainakin itselläni, erityisesti maamme kylminä ja pimeinä vuodenaikoina, on välillä varsin tylsää ja jopa tympeää. Siksi olen sitä mieltä että jokaisen kannattaisi ainakin kerran vuodessa pitää kunnon loma jossain ihan muualla. On mielestäni hyvä nähdä millaista elämä on myös muualla kuin omassa kotikaupungissa tai -maassa.

Kuten sanotaan, matkailu avartaa! : )

Olen joskus miettinyt kuinka hyvilläni olen siitä että aikoinaan luin englannin läksyni suhteellisen hyvin ja tunnollisesti. Siitä on ollut myöhemmin paljon hyötyä esimerkiksi sanoitusten tekemisessä ja ylipäätään se että edes jollain lailla ymmärtää englantia kun vaikka kuuntelee musiikkia, tuntuu hyvältä.
Lisäksi kun ymmärtää hyvin englantia kun lauletaan englanninkielistä kappaletta silloin kun oma virallinen äidinkieli on esimerkiksi suomi, parantaa se ilman muuta tulkintaa.
Itsekkin pidän myös monista suomenkielisistä kappaleista missä pääsee hyödyntämään omaa äidinkieltämme, mutta jostain syystä omalla, kuten varmaan monen muunkin kohdalla, englanti on aina luonnistunut helpommin.
Ihailen myös suuresti monia oopperalaulajia jotka tiedetysti laulavat useilla muillakin kielillä ja taitavat myös näyttelijän ja tanssijan -taitoja. Siinäpä vasta suurta taidetta. : )
Kuitenkin mielestäni näin suomalaisena olen sitä mieltä, että oman rakkaan äidinkielemme taitamisen lisäksi olisi erittäin hyödyllistä, että osaa hyvin ainakin englantia, vaikka muista kielistä ei ymmärtäisi yhtään mitään.
Sillä pärjää oman kokemukseni mukaan yleensä monessa vieraassakin maassa vieraillessa ja on ihailtavaa kuunnella esimerkiksi monia ruotsalaisia bändejä ja artisteja joiden englanti kuulostaa ruotsalaisiksi niin selkeältä.
Tämmöisiä pohdintoja tällä kertaa näin illan ratoksi... :)
Pääpointtini on se että englanninkielen opiskelu kannattaa.

Se ei mene hukkaan!

Mies tai nainen, oletko joskus haaveillut ottavasi permanentin? Jos olet, kerron oman kokemukseni mukaan vinkkini miten sitä hoidetaan ja miltä se käytännössä näyttää.
Tuon mystisen "kasari" -hiustyylin kulta-ajat ovat todennäköisesti jääneet menneille vuosikymmenille, mutta koska itse olen tälläinen pitkän linjan hipsteri niin pitihän sitäkin kokeilla. :D
Idea miksi alun perin päätin permiksen ottaa, syntyi kun toivoin vanhemmiltani joitain vuosia sitten joululahjaksi kiharrinta, koska halusin opetella laittamaan pitkät "kutrini" kiharoille. Ja kun isäni kävi sitten sitä etsimässä ostoskeskuksessa, sanoi myyjä että melkein helpompi tapa saada kiharat olisi ottaa permanentti. Kihartimen käyttöhän on melko työlästä jos hiusta on paljon kuten minulla. Ja toki senkin käyttö vaatii jonkin verran opettelua, joten helpompi tapa kuin laittaa hiukset jatkuvasti kihartimella, olisi ottaa permanentti. Noh, päätin sitten omalle vakio-parturilleni kertoa tästä "haaveesta" että haluaisin permanentin. Varattuani hänelle ajan menin kampaamoon ja päätimme sen toteuttaa. Voin kertoa että permanentin laittaminen kokopitkään tukkaan kestää melko pitkään ja tulee suhteellisen kalliiksi. Aluksi hiukset luonnollisestikkin pestään ja harjataan. Sitten laitetaan semmoiset rullat ja permisaine, joka saa vaikuttaa jonkin aikaa. Kun aine on vaikuttanut riittävän pitkän aikaa, se pestään pois ja hiukset ovat ns. pysyvällä kiharalla. Kun se oli valmista ja istuin kampaajan tuolilla ja olo oli kuin jollain 80-luvun rock -ikonilla, olin hiuksiini tyytyväinen. Eräs toinen kampaaja jopa otti hiuksistani kuvan ja lisäsi sen kampaamon etusivulle.
Seuraavaksi kuitenkin kerron miten permanentin hoitaminen eroaa normaaleiden pitkien hiuksien hoitamisesta. Kun normaalisti pitkät hiukset voi pestä useamman kerran viikossa, tai meidän miesten jopa harvemmin, tarvitsee permanenttia pestä arvioni mukaan vain 1-3 kertaa viikossa. Toisin sanottuna, sitä ei tarvitse pestä niin usein. Kuitenkin permis vaatii paljon hoitoa. Lisäksi siihen tarvitaan oma shampoo ja hoitoaine, jotka ovat verrattain kalliita. Lisäksi se pitää säännöllisesti selvittää kammalla.
Mutta oman kokemukseni mukaan permistä ei kannata ottaa jos ei ole sitoutunut siihen että se vaatii runsaasti hoitoa ja luonnolliset pitkät hiukset ovat omalla kohdallani olleet huomattavan paljon helpommin hoidettavat kuin permis. Lisäksi se tulee suhteellisen kalliiksi, riippuen toki siitä miten pitkään tukkaan se tehdään.
Tämä pitkä kirjoitus saattoi vaikuttaa vähän parturin kertomalta, mutta korostan että kyseessä ovat vain omat havaintoni ja mietteeni asian suhteen.
Pyrin itse olemaan aina mahdollisimman avoin uusille ideoille ja vaikutteille, joten päätin siis kokeilla ainakin kerran elämässäni tuota permanenttia, kuten aiemmin kerroin. :D
Huomiota herättävää on myös se että sain tuosta hiustyylistä paljon kehuja ihan tuntemattomilta ihmisiltä, joten ei se kai ihan niin pahalta näyttänytkään, heh. : )
Nykyään minulla on tosiaan taas omat pitkät hiukset ja olen jo permanentin kasvattanut pois, mutta uutta on se että nykyään olen leikkauttanut hiukseni kerroksittain.
Saatanpa siitä kertoa jossain toisessa postauksessa. :)

Olen tässä viimeaikoina pohtinut että voisi taas "päivitellä" galtsua lähiaikoina, kun en ole täällä vähään aikaan käynyt. : )
Blogaamisestakin on ollut vähän taukoa viime aikoina. Mielessä olisi paljonkin mielenkiintoisia juttuja mistä kirjoitella, ja mistä voisi olla jollekkin jopa hyötyä, jos joku näitä kirjoituksiani jaksaa lueskella. Pitää katsoa jos on fiilistä niin mistä lähtisin liikenteeseen.
On myös useita uusia kuvia mitä tänne voisi lisäillä.
Onpahan jotain tekemistäkin näin pimenevinä syysiltoina.
Kävin myös parturissa jokin aika sitten ja vähän uusiutui tuo hiustyylini kun päätin ottaa permiksen. :D Olen tosin jo sen kasvattanut pois. Oli muuten aika erilainen hoitaa mitä normaalit pitkät hiukset. Katsotaan jos siitäkin lisään lähiaikoina jonkun kuvan.

Olemme saaneet nauttia hyvästä rock- musiikista ja loistavista yhtyeistä ja artisteista jo pitkän aikaa, jopa vuosikymmeniä, mutta missä olemme seuraavan 10-15 vuoden kuluttua kun monia noista ei välttämättä enää ole?
Moni hyvä bändi on jo laittanut "pillit pussiin" ja siirtynyt ns. eläkkeelle.
Muistelemmeko joskus tulevaisuudessa sitä kun vielä näimme suuria yhtyeitä, mitä meidän lapsemme eivät ehkä tule koskaan näkemään?
"Aika kultaa muistot", sanotaan.
Nähtäväksi kuitenkin jää mistä asioista musiikissa saamme vuosien päästä nauttia...

Tekoäly kehittyy kovaa vauhtia. Siitä on jo todisteena teollisuudessa käytettävät robotit ja että robotit saattavat tulevaisuudessa yleistyä jopa kotioloissa.

Mutta minkälaisessa tilanteessa olemme, jos jo nykyään monilla aloilla on huonot mahdollisuudet työllistyä, sen jälkeen kun "robotiikka on saapunut" keskuuteemme? Ja korvaa suuren osan töistä missä vielä nykyään on töitä. Huononeeko työllistymismahdollisuudet entisestään? Mistä saamme töitä sen jälkeen? On selvää että robotti ei pysty korvaamaan jokaista työtä, mutta yllättävän monen pystyy. Onko se sitten maailmamme kannalta hyvä vai huono asia, jää nähtäväksi, mutta itse ainakin vieroksun ajatusta että herättyäni aamulla keittämään kahvia, sen tekeekin puolestani kotirobotti enkä minä itse.

On selvää että tekoäly on suuri mahdollisuus, mutta entä sen jälkeen jos jokin suuremmassa mittakaavassa menee syystä tai toisesta 'pieleen'?

Käykö meille niinkuin Terminator -elokuvissa?

Se jää nähtäväksi.

Nykyinen suorituskeskeinen yhteiskuntamme vaatii meiltä paljon. Jo peruskoulun päätyttyä pitäisi tietää mitä ammattia haluaa lähteä opiskelemaan, vai haluaako mieluummin lukioon. Ja vaikka valmistuisikin niin moni huomaakin ettei ensimmäinen ammatti välttämättä olekkaan se "oikea".
8 tunnin koulupäivät saattavat olla raskaita, jolloin voimia tehdä vapaa-ajalla mielekkäitä asioita, ei jää niin paljon.
Onneksi löytyy myös erityisoppilaitoksia jos opiskelija on erityistukea tarvitseva.
Joskus käykin niin, että ei pääse opiskelemaan minnekkään, jolloin joutuu pitämään välivuoden. Jos joutuu pitämään välivuoden, se ei mielestäni ole aina pelkästään negatiivinen asia. Välivuoden aikana voi pohtia mahdollista alanvalintaa kaikessa rauhassa, ja nauttia vapaasta opiskelijanuoruudesta. Silloin saattaa jäädä enemmän aikaa harrastuksille ja ystäville. On myös mahdollista itseopiskella, ettei jäisi ns "paikalleen".
Joten senkin ajan voi käyttää hyödyksi. : )