IRC-Galleria

NAULA AIDASSA!


Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika.
Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran, kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.

Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä pieneni.

Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.

Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan.
Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois
yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen,
että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo.

Isä sanoi:

"Olet tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta katsopas
aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen.
Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit
iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan
samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi
- haava on yhä olemassa."

Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä.

He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He
kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat
aina avata sydämensä meille.

Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän.