IRC-Galleria

Valojen holvit,
laitakaupungin portti.
Kesän viimeinen tuuli
kopeloi haapaa, puistossa
sen paita kahisee.
Ravintolan neonvalojen alta
loittonee nauru pimeisiin huoneisiin.
Tyttö, ei kenenkään, mittaa tähden lennon,
hiutale kosmosta hyppää askelen mitan:
jonkun toive käy toteen.
Hän ottaa viimeiset tabletit,
ei itke, ei naura, nukkuu.
Seinän takana rykäisee joku.


-Aki Luostarinen-

Maailma on autio tasanko
elämä on yö ja kohtalo kovin
kylmä.

Me olemme tasangolla palelevia
piikkisikoja. Etsimme toistemme
lämpöä mutta piikit, ne me unohdamme
unohdamme ja haavoitumme
kavahdamme kauemmas
ja palelemme kunnes taas
unohdamme.

Tässä edestakaisessa liikkeessä
vapautuu energiaa, josta syntyy
sitä, mitä nimitämme lämpimiksi tunteiksi
erästä tiettyä ihmistä kohtaan.

Lopulta me kuitenkin väsymme.
Ymmärrämme toiminnan mielettömyyden.
Vaihtoehtoja jää siis kaksi:
syöstä itsemme kuoliaaksi
toistemme piikkeihin
tai paleltua yksin hengiltä
tänne öiselle tasangolle.


-Juhani Koskinen-

Minä elän, minä elän!
Lihani huutaa salvaa ja siteitä.
Minä elän, minä elän!
Keuhkoni kaipaavat ilmaa sisäänsä.

Viekää pois, kivi vierittäkää pois!

Minä elän, minä elän!
Kuulkaa vielä: ELÄN!

Päivittäin on lehdessä
joku tuttu tai joku
johon olisi halunnut tutustua mutta ei ehtinyt
Olen opetellut lukemaan syntymäpäiväuutiset
ennen kuolinilmoituksia
mutta se ei auta.
Joka päivä on joku
vuoden lähempänä lähtöänsä,
tuttu tai tuntematon,
yhtä surullista.
Luit lehtesi miten päin tahansa,
joka päivä kuolee joku meissä, meistä, meiltä.
Joku kaunis päivä se olet sinä itse
mutta sitä sinun ei enää tarvitse lukea.

-Pekka Kejonen-

Jos täällä olisi
satakieli,
juuri nyt
se olisi hiljaa.

-Pekka Kejonen-