"Ainoa joka on kyyneleittesi arvoinen, on se joka ei halua sinun koskaan itkevän."
Eli minä olin sinun arvoisesi, sinä et minun. Kun pyysit rakkautta, pyysit osoittamaan sen kyynelein. "Itke niin tiedän että välität", kumpa olisin silloin tajunnut. Olin ulkonäkösi lumoissa, sokea sille mitä minulle teit. Et halunnut auttaa, tuhota vain. Ja niin sinä teit. Satutit minua jatkuvasti ja sanoit sen olevan minun vikani. Sinä olit julma, nautit vallasta jonka minuun sait. Mutta kiitän sinua. Osoitit mikä on aitoa rakkautta.
Hän ei halua minun itkevän, hän tietää minun rakastavan kun nauran. Hän haluaa minun nauravan, hänelle, hänen kanssaan ja ihan muuten vaan. Se on rakkautta. Hän ei halua kyyneleitäni, hän haluaa hymyni.
Te kaikki jotka tunnette rakastavanne, miettikää, tunnetteko hänen rakastavan teitä kun hän itkee peräänne, vai kun hän nauraa kanssanne. Minä haluan hänen naurunsa.