Jotenkin vaan elämä ajautuu
koko ajan kauemmas
Ilman sua mä en tosiaan pärjää
ilman sua oon kuin puolikas
elämän äänetön osakas
elämän äänetön osakas.
Sua kaipaan enemmän
kuin mitään muuta!
Sua kaipaan, ootan toista tilaisuutta
mä en pääse susta irti
vaikka itseni henkihieveriin dokaisin!
Se on totuus ikuinen
että nää baarit ei lohduta tiedän sen,
mut mitä muuta mä tekisin,
aseman katoltako pommilla hyppäisin?
Tähän touhuun on saatava potkua,
pakkohan elämän on jatkua!