IRC-Galleria

Olen lukenut nyt ihan liikaa noita kaiken maailman hakuoppaita ja värväyslehtiä. Kävin viime viikolla emännän kanssa työkkärissä joillain oppisopimuspäivillä, sieltä sain kunnon paperiarsenaalin mukaan. Ilmeisesti myös nämä valmennuskeskukset sun muut ovat tajunneet minun olevan jonkin sortin abiturientti, kun sieltäkin päin on pommitettu lehdillä, jotka kertovat täydellisistä ihmisistä.

Täydellinen ihminen on kiltti. Hän on ahkera puurtaja, hän liikkuu ja harrastaa paljon, ja hän on hyvin kultivoitunut ja paneutuu jokaiseen projektiinsa kunnolla vieden sen loppuun saakka. Täydellinen ihminen opiskelee yliopistossa matematiikkaa tai lääketiedettä, tai ehkä englantilaista filologiaa tai psykologiaa. Hän ei vietä turmiollisia elämäntapoja, hän ei tupakoi eikä ryyppää, mutta hän nauttii elämästään ja siitä, että on täydellinen pieni puurtaja.

Asiahan on niin, että minun harras toiveeni olisi saada olla täydellinen ihminen. He vaikuttavat niin tasapainoisilta. Toki voi olla, että pinnan alla kytee. Sekin myös on totta, että jos täydellinen ihminen ei ole kokenut näitä pakollisia kehityskriisejään siirtyessään elämänvaiheesta tai -tilanteesta toiseen, hän putoaa kovin korkealta näiden sattuessa. Teininä kun on vielä helppo kopata maitolasi kiinni ennen kuin se on kaatunut. Myöhemmissä elämänvaiheissa sotkua riittää ja saa olla rätin kanssa pylly pystyssä korjaamassa jälkiä.

Mietin, onko minun kohdallani liian myöhäistä kopata maitolasia kiinni vai pitääkö hakea se luutu ja sanko, jos haluaa saada sotkunsa setvittyä. Olen ollut kauan aikaa varsin pettynyt itseeni, lähinnä omaan laiskuuteeni ja kyvyttömyyteeni hoitaa asioita hyvissä ajoin. Olisihan jo aikoinaan pitänyt sijoittaa se lasi sellaiseen paikkaan, ettei se kaadu. Tosin tässä vaiheessa on enää turha jossitella. Haluaisin vain, että minusta olisi johonkin.

Haluaisin tietää, mikä on täydellisten ihmisten resepti täydellisyyteen, ja voiko tällainen low-life vielä saavuttaa sitä. Haluaisin tietää, kannattaako minun haaveilla enää täydellisten ihmisten tavoin akateemisesta urasta, vai pitääkö minun vaan tyytyä siihen siivoojan uraan, joka minua eittämättä tällä menolla odottaa.