Jokseenkin lokakuusta lähtien olen kärsinyt kummallisista päänsäryistä: ne ovat yleensä hetkellisiä jomotuksia tai vihlaisuja ihan missä sattuu. Tai siis, niillä ei ole mitään tiettyä paikkaa, jossa ne jomottaisivat, vaan ne suvereenisti sattuvat ympäri päätä. Minulla on migreeni ja siihen lääkitys, ja tuntuu, että tuo on alkanut sen jälkeen, kun aloin käyttää erästä estolääkettä. Voihan olla, ettei näillä kahdella asialla ole mitään tekemistä keskenään, mutten kuitenkaan vainoharhaisena käytä ko. lääkettä enää. Lokakuusta noin tammikuun puoliväliin en ole kärsinyt juuri lainkaan migreenistä, mutta noita kipuiluja on ollut lähes päivittäin. Nyt migreenikohtaukset ovat taas alkaneet, ja minulla on kaksin verroin murehdittavaa. Kiva kun tänäkin aamuna ensimmäisenä joudun kärsimään tuosta satunnaisesta jomotuksesta. Tällä kertaa se on vasemmalla puolen päätä.
Ja miksi se menee aina niin, että ihminen lankeaa samoihin vanhoihin kuoppiin aina uudestaan ja uudestaan? Herätessänikin harkitsin pitkään nukkumaan jäämistä, vaikka minulla on ensimmäisenä aamussa yksi niistä pakollisista, joita ilman ei taas tule yo-todistuksesta vittujakaan. Inhimillistä ja tavanomaistahan se on, ettei saa itseään ylös aamulla ja antaa jopa itselleen luvan jäädä nukkumaan. Minusta vaan olisi mukavaa kytkeä inhimillinen minä toisinaan pois päältä. Inhimillisyys vei minulta mahdollisuuden valmistua tästä koulusta. Inhimillisyys ja siitä aiheutuva laiskuus ja ahdistus.
Miksi minua aina masentaa? Ja miksen voi kytkeä itseäni koneeksi, suorittajaksi, joka ei ajattele inhimillisesti? Ja onko nuo päänsäryt psykosomaattisia oireita vaiko jokin ihan oikea, neurologinen sairaus?
Mikään ei kuulosta hyvältä taaskaan.