IRC-Galleria

Tuo äskeinen kysely herätti taas hienoisen pohdintamielialan käyntiin. Aloin tarkemmin pohtia tuota juttua koskien eläinten oikeuksia.

Minä haluaisin, että eläinsuojelurikokset vähenisivät ja että tähän vähenemisen tavoitteluun käytettäisiin esimerkiksi kovempia rangaistuksia kuin nykyiset pikkurapsut. Siitä ei siis ole kyse, että edustaisin niitä ihmiskeskeisiä konservatiiveja, joiden mielestä muut eläimet kulkevat aina ihmisen jäljessä. Minä rakastan eläimiä ja haluan niiden parasta. Mutta en myöskään ole old school -eläinaktivistikaan, jonka mielestä kaikki ihmisen tekemät säädökset eläimiä koskien on pahaa ja väärin.

Tuossa ruokaa hakiessani mietin, eikö näiden oikeuksien yhdenvertaistaminen kusisikin aina jotakuta silmään. Ajatelkaamme, että eläimellä on oikeus tehdä täsmälleen samoja asioita kuin ihmisellä: saada koulutusta, käydä kaupassa, saada samanlaista kohtelua lain edessä, asua periaatteessa missä huvittaa. Absurdiksi kuvitelma vääntyy, kun asetetaan esimerkkieläimeksi vaikkapa harmaakarhu. Mietipä, jos sinun naapurissasi asuisi harmaakarhu. Haluaako harmaakarhu käydä kaupassa? Ehkä, mutta haluaako se maksaa? Entä mitä allergikko sanoisi harmaakarhusta kaupassa, bussissa, tai missä tahansa muualla, missä ihmisetkin liikkuvat? Voiko harmaakarhun ajatella noudattavan ihmisten normeja? Entä jos se suuressa innostuksessaan uusista oikeuksistaan haukkaisi ohikulkijasta kappaleen mukaansa?

Oikeuden pari on velvollisuus. Emme voi tarjota ihmiselle pelkkiä oikeuksia, hänelle on esitettävä myös velvollisuudet. Velvollisuuksia ovat verojen maksaminen, peruskoulutus, lain noudattaminen, hyvien tapojen ymmärtäminen ja niiden noudattaminen. Miten esitetään velvollisuudet olennolle, joka ei kommunikoi samalla tavalla kuin ihmiset?
Vice versa. Harmaakarhulla on oikeus asettua ehdolle vaaleissa. Jos muut harmaakarhut, joita tässä tilanteessa sanottakoon olevan vaikka enemmän kuin ihmisiä, äänestävät ehdokkaansa yhteiskunnan johtajaksi omalla kommunikointitavallaan, miten me ymmärrämme, mitä velvollisuuksia harmaakarhu haluaa meidän noudattavan?

Seuraavaksi mietittäköön tätä vegetaristisen maailman ihannekäsitystä. Oletetaan, että syystä tai toisesta koko eläinkunta (ihmiset siis mukaanlukien) löytää saman kielen neuvotella keskenään, ja että saavutetaan täydellinen demokratia. Onko mitenkään mahdollista, että kukaan ei loppujen lopuksi halua syödä ketään ja sen pituinen se? Voidaanko olettaa, että petoeläimet lakkaavat metsästämästä luontaisia saaliitaan, jos heille tarpeeksi kauniisti selittää, kuinka väärin se on? Voivatko ne päättää tuosta vaan, että nyt se on kaverit loppu, tästä lähtien syödään vaan heinää? Eikö siitä seuraa petoeläimien massoittainen nälkiintyminen, sairastuminen ja kuolema, kun ne vuosituhannet ovat vetäneet seepraa tai vastaavaa huntuun?
Tiedän, mikä ajatus tästä voi herätä: sallitaan sitten eläimille oikeus syödä mitä vaan, kunhan ihmiset, jotka pärjäävät kasvisravinnolla, eivät syö lihaa. Mutta hei, eikö tässä tavoiteltu samoja oikeuksia sekä ihmisille että eläimille?

Olen itse ollut kasvissyöjä liki neljä vuotta. Se sai alkunsa eettisistä syistä, mutta nykyään olen kasvissyöjä oikeastaan lähinnä siksi, etten pidä lihasta. Kuten tuossa edellä esitetyssä pohdinnassa eläinten oikeuksista, myös täydellisen eettisen ruokavalion etsimisessä huomataan, että lähes jokainen ruoka-aines viljelyssään, kaupankäynnissä, valmistuksessa, melkein missä tahansa vaiheessa kusee jotakuta silmään, oli se sitten ihminen, eläin, kasvikunta, ympäristö tai vaikka alien.

Vastaanotan mielelläni lisäargumentteja asiaa koskien, kommentoikaa, jos kiinnostaa.