IRC-Galleria

Histan tila on kohentunut ihan silmissä.

Nyt se jo jaksaa haukkua rapusta kuuluville äänille. Jännä, että sitä on näin mielissään tuollaisen huonoksi luetun käytöksen takia. Ruokakin sille kelpaa taas, se syö hyvällä ruokahalulla ja kerjää häpeämättömästi ruokaa. Eilen se kerjäsi minulta pizzaa ja sille kelpasi ihan kaikki, mitä syötin, herkkusienet, juustot, pohja ja kaikki muutkin täytteet, joita se ennen ei ole huolinut. Olikohan sillä sitten nälkä, vai oliko se huomannut niiden maistuvan ihan hyvältä. Koko ajan pitäisi olla rapsuttamassa sitä, se istuu vieressä ja katsoo vetoavasti ja raapii tassulla, jos sitä ei rapsuta. Sitä se on tehnyt pennusta asti. Maanantaina se ei vielä jaksanutärähtää kissoille, jotka yrittivät sen ruokakupille, mutta nytpä se kaikkien koirien lailla onkin mustasukkainen ruokansa ja namujensa puolesta.

Juosta se ei saa, eikä muutenkaan kovin reuhata. Haava ei saa kastua, joten sen ei pidä antaa piehtaroida hangessa ja sen on pissattava tien reunaan auratulle alueelle, mikä sille tuottaa vähän vaikeuksia. Raukka kun on ikänsä tehnyt tarpeensa siististi ojan puolelle eli kinokseen, ja nyt sen pitäisi pissata tielle. Kauluria sen täytyy pitää vielä viikko, koiraparka. Se nimittäin vihaa sitä. Se aina juuttuu kaulurista kiinni tuolinjalkojen väliin ja niiden poikkipuihin. Se ei saa syötyä kunnolla se päässään. Siitä se onkin keksinyt tavan, jolla se pääsee eroon inhottavasta tötsästä päässään. Se on olevinaan nälkäinen ja yrittää syödä kupissa olevaa ruokaa, ja kun siltä otetaan tötsä pois, se syö malliksi pari suullista ja lähtee hengailemaan muualle, vapaana kauluristaan. Histan harmiksi se yleensä huomataan aika äkkiä. Haava on nyt varmasti jo parantunut aika hyvin, mutta siinä on vielä tikit, joiden takia kauluria pidetään. Koira nimittäin ei itse saa nykkiä niitä pois, vaan ne pitää poistattaa viikon päästä. Odottavan aika on pitkä.
Hista ei myöskään pidä lääkkeistään. Kipulääkkeet se on helppo saada syömään, ne menevät kinkunmutkassa tai ruuassa, mutta antibioottien suhteen se on varsin tarkka. Ne se syö jäätelön seassa (eläinlääkärin ehdotus), ja se saattaa latkia jätskiä ihan mielissään, mutta sitten huomaakin antibioottimurskan siellä, ja loput täytyy syöttää sille puoliväkisin. Raukka kun ei ymmärrä, että kaikki nämä ihmisten kotkotukset ovat sen parhaaksi.

Suunnittelin lähteväni sen kanssa kesällä agilityn alkeiskurssille, jos se paranee oikein hyvin. Nuorena se rakasti agilitya ja olisi varmasti päässyt pitkällekin, mutta meidän oli lopetettava harrastus, kun ei oikein ollut ketään, joka olisi käyttänyt meitä treeneissä. Ajattelin ruveta liikkumaan sen kanssa niin paljon kuin mahdollista, että se olisi oikein hyväkuntoinen ja pirteä. Viime vuodet kun ovat päässeet kertymään ylimääräisinä kiloina itse kullekin, Hista tosin laihtui suorastaan alipainoiseksi sairautensa takia. Olen myös huomannut, että se on ollut viimeisten vuosien ajan vähän alakuloinen, ja luulen sen johtuvan kerrostaloelämästä. Ennen se sai olla tuntikaupalla omakotitalon pihalla ja haukkua naapuruston koirat pystyyn.

Histan paraneminen edistyy siis hyvin, ei tarvitse enää paljoa niin se on jo ihan ennallaan.