IRC-Galleria

Näin baari-illan jälkeen iski yllättävä halu avautua. En ole juonut kuin kaksi, sillä antibioottikuurini ei salli ns. perseiden vetämistä. Siksi olenkin vähän ihmeissäni tästä hivenen humalaisesta olosta. Kyllä nyt minun viinapään pitäisi kaksi kestää siitä sen kummemmin hetkahtamatta.
Avaudutaan siis nyt kun sille tielle lähdettiin.

Tykkään kauheasti Jaakosta. Tuntuu, että ollaan löydetty sellainen kanava, jossa voi olla ihan oma itsensä toisen edessä. Ei tarvitse hävetä mitään, ei vaikka kusisi tai paskoisi housuun. Näiden asumisjärjestelyjen kuukausina kun ollaan kommunikoitu lähinnä mesessä ollaan saatu puhuttua paljon sellaistakin, mikä ei luonnistu nokakkain. Ainoa mikä huolettaa on nämä tulevat vuodet. Kaukana.

Seuraavaksi hiukan bändijuttuja. Minua tympäisee olla jonkinlaisena täytejäsenenä noiden yhtyeessä. Anonymiteetin säilyttämiseksi käytän henkilöistä nimiä Neiti A, Neiti B, Neiti C ja Herra A. Ihmiset varmasti tunnistavat itsensä.
Kaikki alkoi siis siitä, kun Neiti A osastolla ollessaan halusi perustaa bändin. Hän pyysi minua siihen mukaan, ja sanoin osallistuvani mielelläni, joko laulajana tai kosketinsoittajana. Päätimme pyytää Neiti C:tä viulistiksi. Meni aikaa, enkä oikeastaan ehättänyt juurikaan osallistua bändin perustamiseen lukiokiireitteni takia. Äkkiä bändissä onkin myös Neiti B ja Herra A, ensimmäinen laulajana ja jälkimmäinen kitaristina. Olen kummissani. Eikö meidän pitänyt Neiti A:n kanssa laulaa? Oma osuuteni vokalistin tittelissä onkin yhtäkkiä minimoitu. Sitten minulle aletaan ehdotella, josko soittaisin sittenkin bassoa. No. Osaan soittaa ko. soitinta juuri sen verran, että saan puhtaat äänet esiin, mutta teknisesti olen _paska_. En minä halua soittaa sitä, kun bändissä on hyviäkin soittajia, ja minulle tulee ikävä olo, kun en oikein osaa mitään muuta kuin kompata sillä yhdellä nuotilla. Tuon sen ilmi. Ei kun bassoa vaan. Tässä vaiheessa voisin päättää lähteä, mutta en lähde. Suostun.
Pääsen kevään aikana todella harvoihin treeneihin. Lopulta niihin päästessäni huomaan, että kokoonpano on todella pitkällä, biisit osataan ja niin edelleen. Tämähän ei yhtään helpota oloani siitä, että olen paljon paskempi kuin muut.
Basso ei kuulu mihinkään. Ei ole vahvistinta. Se on Jaakolla. Sama kait se on, soitanko siihen säestykseksi vaikka Ukko Nooaa, en kuule itse eikä kukaan muukaan. Juttu ei omalta kohdaltani parane yhtään. Vituttaa myös entisestään se, ettei minun anneta tehdä sitä, mitä haluan. Juttelen Neiti A:n kanssa asiasta. Saan käsityksen, että bändi on hänen oma terapiaprojektinsa, jossa soitetaan hänen tyylisiään kappaleita. Minua ei voi laskea laulamaan, koska hän haluaa välttämättä stemmalaulantaa. Itse olen sellainen, että jos laulan yksin melodiaa jonkun toisen laulaessa stemmaa, hämmennyn ja sekoan melodian kanssa. Ei kelpaa. Hän pelaa Neiti B:n kanssa hyvin yhteen tässä asiassa. Ei sitten. Saan vihjeitä vahvistimen hankkimiseksi. No ei sitä niin helposti Jaakon luota tuoda. Joutaahan häneltä se pienempi minulle, mutta ei sitä missään junassakaan tuoda niin vain.
Tässä epätyydyttävässä tilanteessa jatketaan. Sitten ostan ihan vain oman haluni takia kiipparivahvistimeksi Rolandin yleisvahvistimen, jota voi siis käyttää bassossakin. Minun Kurzweilin stagepianossa ei ole kaiuttimia, joten olen pelannut aina kuulokkeiden kautta. Voisi se olla siistimpääkin, eikä kukaan muu kuule, jos soitan. En voi tehdä biisejä ja pyytää jotakuta arvioimaan niitä, jos en saa esitystä kuuluville. Kerron vahvistinhankinnastani Neiti A:lle. Hän ehdottaa, että veisin sen hänen luokseen, joissa meillä on aina treenit. No en _todellakaan_ vie, jos sen olen Kurziin hankkinut. En minä tuhlannut melkein kahtasataa euroa ostaakseni vahvistimen instrumenttiin, johon sellaisen jo omistan.
Ei minua kiinnosta bassottelu. En osaa. En halua soittaa keikoilla, jos en osaa. Eikä minulla ole aikaa harjoitella miksikään Claypool kakkoseksi tällä aikataululla, jolla keikkoja tuntuu tulevan. Porukka käy Paskan Kaupunnin jameissa esiintymässä. Minä en. Neiti A hommaa keikan. En halua mennä soittamaan. Haluan laulaa. Tai sitten toisena vaihtoehtona soittaa koskettimia. Sekään ei käy, koska soitin on niin hankala, treenit täytyisi sen takia järjestää minun tykönä ja sinne on kuulemma niin hankala kulkea. No ei ole. Ei minusta. Sitä paitsi se bändi on akustinen. Mitä varten sinne bassoa tarvitaan? "Hommaa se vahvistin." En minä halua kuulua. Minä en osaa. Minä haluan laulaa tai soittaa koskettimia.

Taitaa olla eroilmoituksen aika.

Avautumiset päättykööt tähän.