Bändin kanssa meni hommat nyt niin, että viulisti jätti yhtyeen kärsittyään motivaation puutteesta. Sen lisäksi minä tyhjensin sanaisen arkkuni ja toiveeni siirtyä koskettimiin ja/tai lauluun kuunneltiin. Siispä bassohommat jätin pois ja hoitelen nyt pianistin/kiipparistin virkaa.
Nyt on kivempaa, motivaatio soittaa bändissä nousi heti kovasti ja pystyn hyödyntämään enemmän luovuuttani kun on soitin, jonka tuntee paljon paremmin kuin entisen. Eiköhän se tästä ala iloksi muuttua.