lyhty kädessään käy tonttu pihan poikki
verijäljet hohtaa pimeydestä yön
viime yönä siitä jänisparka loikki
tonttu tietää: "kohta jänispaistin syön"
raajarikon löytää alta pihakuusen
pupu uskoo, ettei toivoo enää näy
tonttu virnistää, ja kuolaa valuu suu sen
kirveen tallista se hakemassa käy
sitä kohottaa, ja väiski silmät sulkee
mutta iskua ei tule, ilmaan jää
hiljaisuus - ja aika laahustaen kulkee
ristihuuli hiukan silmää siristää...
näkee edessänsä karhun eikä muita
otso vatsaa taputellen röyhtäisee
vieressään on lyhty, kirves, kasa luita
jänis parahdellen pakoon pinkaisee
palaa karhu jälleen omaan valtakuntaan
nälkä taltutettu, esteetön on tie
talvipesässään saa jatkaa karhununtaan
olo kylläinen sen höyhensaareen vie