IRC-Galleria

Samat kadut kaupungin taas mukanaan mut imee
eräs pimee humalainen ääneltänsä kimee
korvaan huutaa "mitäs jätkä!" - seuraa taas se etsii
kohti metsii pyyhältää - se on kuin jotain sketsii

Tähän aikaan illasta jo hämärä on puisto
niinkuin suisto upottaa mut eräs vanha muisto
silloin täällä yksinäni kuljin kuten nytkin
päihtynytkin vissiin - siksi nostaa piti kytkin...

Kaikki alkoi siitä kun näin pari sievää likkaa
jotain kikkaa muistelin ja muistutin kai tikkaa
nykien kun kävin kohti herran enkeleitä
enkä peitä häpeää - sain suuhun perkeleitä...!

”Mitäs tytöt henkailee, hei, saiskos vähän koittaa?”
jotain voittaa koitin kai, kun suuta piti soittaa
sitten tuli muurin takaa kundi hiton suuri
…maksoi juurihoito saman minkä lääkekuuri…

Sairaalasta punkan sain ja kainalooni sauvan
haukku hauvan korviin sattui, samoin itku vauvan
viereisellä punkalla ol’ tuttu miehenpätkä
”mitäs jätkä!” huusi se – ja multa katkes sätkä



(San. Trubamolli -09)

POPEDA: S.A. Int



Tumma on yö,
jätkät metsässä vanikkaa syö...

Mä ryömin sekä konttaan
ja kaivan poteroo
Täyspakkaus selässä,
fillarilla Ivaloon, beibe
Kai sä mua jaksat odottaa, beibe

Kaks'sataaseiskytä päivää - Tu-tu-tu-tulivoimaa
Perse hellänä poljetaan - Tu-tu-tu-tulivoimaa

Mä tiedän, miten ladataan
ja koska laukaistaan
Kun luokses tuun,
liikekannallepano taas, beibe
On joka päivä ja yö, beibe

Kaks'sataaseiskytä päivää - Tu-tu-tu-tulivoimaa
Kovat piipussa ammutaan - Tu-tu-tu-tulivoimaa

Nyt, kun vartioon jään,
sä meet peiton alle nukkumaan
Nuku rauhassa rakkaani,
velvollisuus isänmaan
Tuulet ja tuiskut mun kasvoja piiskaa
Jalkarättejä sataa taas!
Suomen armeijan harmaat leijonat kun karjahtaa
Oon hakkapeliitta!
Mä makuulleni asetuin
ja lippaan latasin
Hiljalleen-
vedin liikkuvat takaisin, beibe
Mä kohta saavun kertaamaan, beibe
Kaks'sataaseiskytä päivää - Tu-tu-tu-tulivoimaa

Nyt, kun vartioon jään,
sä meet peiton alle nukkumaan
Metsän hiljaisen kuulen,
jossain oksa rasahtaa
Tuulet ja tuiskut mun kasvoja piiskaa
Jalkarättejä sataa taas!
Suomen armeijan harmaat leijonat kun karjahtaa
Nyt verta pakkiin vaan!

Tulivoimaa..
Tu-tu-tu-tulivoimaa


(San. Costello Hautamäki. - HUOM! vaikkei mies inttiä edes käynyt, suatana!)

...ja samanlainen satsi P-kautta vielä edessä. (Tuo "P-kausi" tarkoittaa peruskautta, mutta voihan se olla myös "paska-kausi".)

Kuluneelle viikolle kyllä sopii nämä seuraavat sanat (esittäjästä ei tietoa, mutta tuttuhan tää vissiin on kaikille - elikkä YMCA:n sävelellä):

---

Hei, Jantunen, Jantunen. Hälytys! Hälytys! Jantunen saatana ylös, ylös siel on hälytys.
-Herra alikersantti, mul on VMTL.

Taistoon mua tahdottu ei
Eikä marssiin tällä selällä ei
Eikä juoksuun näillä polvilla ei
Mä oon huoltojoukkueessa

Pöntöt kannan kasarmin taa
Sitten takaisin ruokalaan
Ja mä siivoon kun kaverit taistelee
Taikka hakkaan polttopuita

Mulla on pysyvä VMTL
Mä paskaduunit hoidan VMTL
Muodon perässä meen
Tahtiin rauhalliseen
Ei oo kiire minnekään
VMTL
Mä paskaduunit hoidan VMTL
Muodon perässä meen
Tahtiin rauhalliseen
Ei oo kiire minnekkään

Pinkkaa joudun sietämään
Sanoo toiset "Olen vain vässykkä"
Ne ei tiedä kuinka raskasta on
Vapautustaistelijalla

Sählyy pääse en pelaamaan
Tetsaa sitä en liioinkaan
Päivystäjä mua vaan komentaa
"Kaikki VMTL henkilöt välittömästi päivystäjän pöydän eteen"

Mulla on pysyvä VMTL
Mä paskaduunit hoidan VMTL
Muodon perässä meen
Tahtiin rauhalliseen
Ei oo kiire minnekään
VMTL
Mä paskaduunit hoidan VMTL
Muodon perässä meen
Tahtiin rauhalliseen
Ei oo kiire minnekään

OSASTO! TAAKSE POISTU!
Jantunen mitä helvettiä miksi te ette poistu niinku kaikki muutkin
-Herra alikersantti, mul on VMTL

Mulla on pysyvä VMTL
Mä paskaduunit hoidan VMTL
Muodon perässä meen
Tahtiin rauhalliseen
Ei oo kiire minnekään
Mulla on pysyvä VMTL
Mä paskaduunit hoidan VMTL
Muodon perässä meen
Tahtiin rauhalliseen
Ei oo kiire minnekään
VMTL
Mä paskaduunit hoidan VMTL
Muodon perässä meen
Tahtiin rauhalliseen
Vasen, vasen, vasen kaks kolme
Ei oo kiire minnekään
Yks kaks kolme
VMTL
Yksi, kaksi, kolme
VMTL

Jantunen, omaa rauhallista tahtia.

---

Juu, männäviikko oli aika "vemppaamista", mut kyl se siitä...

Menkää äijät inttiin, ei se niin paha oo!

1. Mitä sellaista teit vuonna 2008, mitä et ollut tehnyt aiemmin?
- Join baareissa olutta.

2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
- Ei ole tapana tehdä. Ja jos olisikin, niin tuskin pitäisin. Jaa, no: jos tuon intin kävisi loppuun asti...

3. Synnyttikö kukaan läheisesi vuonna 2008?
- Joo, serkku.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei.

5. Missä maissa kävit?
- No välillä olen ollut ihan maassa, mutten muuten matkustellut.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009, mitä et saanut/kokenut 2008?
- Rakkautta, hellyyttä ja muuta hömppää.

7. Mitkä päivämäärät vuodelta 2008 jäävät mieleen ja miksi?
- No ainakin 31.12. (mukava uudenvuodenvietto Anjalankosken baarissa Moog in bändiä katsellen/kuunnellen). Ei niitä päivämääriä muista...

8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
- Pysyin lähes täysin järjissäni.

9. Entä suurin epäonnistuminen?
- Välillä lipsui.

10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
- Lemmenkipuja on ollut vähän päästä.

11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
-

12. Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
- Parhaan ystäväni, joka on pysynyt tyynenä, vaikka välillä olen ollut turhan tampio.

13. Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
- Toisen veljeni. Joskus.

14. Mihin suurin osa rahoistasi meni?
- Levyihin.

15. Mistä olit tosi innoissasi?
- Niistä yhdeksästä rock-keikasta, mitkä koin.

16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2008?
- Hmm... Ainakin Popedan "Onhan päivä vielä huomennakin" (vaikka biisi on vanha) ja Röyhkän & Mattilan "Kaikki menee hyvin kun oot nuori". Nuo olkoon kuluneen vuoden tunnarit.

17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt
a) onnellisempi vai surullisempi? Jälkimmäinen.
b) lihavampi vai laihempi? Ensin mainittu.
c) rikkaampi vai köyhempi? No joo, kaipa rikkaampi.

18. Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2008?
- Elänyt. Vaan ehtiihän sitä...

19. Entä vähemmän?
- No, rahoja ei välttämättä tarvitsisi niin kovasti pistää kiertoon koko ajan...

20. Miten vietät/vietit joulun?
- Kotona. Punaviinin voimalla aamuyöhän asti (huom! glögi ynnä viina loppuivat, ja olin tarpeeksi hönössä juomaan punkkua).

21. Rakastuitko vuonna 2008?
- Joka aamu peilin edessä. No ei nyt kai - en rakastunut.

22. Montako yhden illan juttua sinulla oli vuonna 2008?
- 366. Joka illan vietin itseni kanssa, hee hee.

23. Mikä oli lempi-tv-ohjelmasi?
- Eipä tainnut sellaista olla.

24. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
- En.

25. Paras lukemasi kirja vuonna 2008?
- Hmm. Ei pysty muistaan...

26. Vuoden paras musiikkilöytösi?
- Eric Clapton.

27. Mitä halusit ja sait?
- Emmä koskaan saa mitä haluan.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
- Halusin kokea täydet kymmenen livekeikkaa, mutten ihan onnistunut. Yhdeksään jäi.

29. Suosikkielokuvasi vuonna 2008?
- Oliskohan tuo The Dark Knight.

30. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodesta 2008 paremman?
- Joku mukava tyttö, joka pitäisi minusta sellaisena kuin olen. Eli sokea kuuromykkä.

31. Kuinka kuvailisit vuoden 2008 omaa "muotiasi"?
- Samat vanhat rääsyt, enkä valita.

32. Mikä piti sinut järjissäsi?
- Musiikki nyt ainakin.

33. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Moog Konttisesta (tehän tiedätte, ex-Kontra jne.). Todella mukava ja kohteliaasti käyttäytyvä ihminen.

34 Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?
- Ei jaksa niin paljon kiinnostaa.

35. Ketä kaipasit?
- Jotain tavatonta saavuttamatonta.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Helvetti, kun elän laatikossa...

37. Kerro arvokas elämänohje, jonka opit v. 2008?
- Tee työtä - se kannattaa vaikkei uskoisi.

2008!

♥ saitko uusia ystäviä? - En.
♥ ihastuitko? - No joo, ihastua taisin.
♥ riitelitkö jonkun kanssa? - Ainakin veljien kanssa silloin tällöin.
♥ petyitkö johonkin? - En muista.
♥ kenen kanssa vietit eniten aikaa? - Itseni - eihän sitä muita ihminen tarvitse, öhö öhö.
♥ ikävöitkö jotain? - No vanhoja kavereita joskus.
♥ minkälainen vuosi oli? - Toisaalta ihan kokemusrikas, mutta toisaalta täysin turha.
♥ menestyitkö koulussa? - Elämänkoulussa? En.
♥ muutuitko? - Kaipa jollakin lailla.
♥ mikä oli parasta vuodessa 2008? - Rock-keikat ja reissut. Kolme kertaa Tampereella jo riittäisi vastaukseksi!

2009!

♥ Mitä odotat vuodelta 2009? - En sen kummempaa. Jos asiat menisivät vähän paremmin, niin oisin tyytyväinen...
♥ Aijotko vetää perseitä? - Eiköhän nuo viikonloppuvapaat niille pyhitetä.
♥ Pysyykö paras ystäväsi samana? - Ei. Se menee armeijaan. (PÄIVITYS: Ei mennyt armeijaan. Oli liian masentunut poika.)
♥ Kerrotko jollekin jotain mitä et ole uskaltanut kertoa? - Saattaa olla.
♥ Kenen kanssa haluaisit viettää paljon aikaa? - Unelmieni naisen, jos ja kun se kohdalle osuu.
♥ Saatko uusia ystäviä? - Toivottavasti. Ja luultavasti, kun inttiin menen.
♥ Muutatko jotain ulkonäössäsi? - En taida. Ei se kuitenkaan parantaisi sitä millään lailla...
♥ Pysyvätkö sinun ja vanhempiesi välit samana? - Luultavasti.
♥ Rakastutko? - Toivottavasti.

Mustarastaan joulu


Talviyö on hiljentynyt, tienoot peittäen
tuuli sitä juhlii lumet puista heittäen
hiljaisesti sille vastas
lumen alta mustarastas
pinnalle se räpiköi nyt hiljaa huokaisten

Rastasparvi lentänyt on lämpöön etelän
sydäntalveen pohjolan vain toverinsa tän
jättivät kai huomaamatta
taakseen lainkaan katsomatta
mistäpä he arvanneet ois polon eksyvän

Mutta rastas sitäpä ei sure juurikaan
toive pieni sillä ois, ei kovin suurikaan
”saisinpa mä varren rennon,
lauluäänen vienon, hennon
mollissa, mut pahitteeks’ ei olis duurikaan”

”Ystäväni lennellessään suutaan soittivat
sulkapalloksÂ’, raakkujaksÂ’ he mua moittivat
ja se suuri naurulokki
siipeen, pyrstöön mua nokki
ja lentokilpailuissa minut kaikki voittivat”

Sitten ykskaks jostain kaukaa kirkas laulu soi
enkeli se taitaa olla, rastas aprikoi
kumma tunne nokkaan hiipi
jäntevöityi pieni siipi
lintu tuumi: kiitos sulle, Joulun Henki, oi!

Takaa metsän suuren sekä pellon viljaisen
kuulla voimme mustarastaan laulun hiljaisen:
”vihdoin suuren naurulokin
sulat yksitellen nokin
ja nopeimmin kun lennän, myös riemusta kiljaisen!”




(Trubamollin kynästä joulun alla 2007)

Teit kaiken niinkuin tahdoit -
toiset taitojensa mukaan.
Jäljessäs me täällä rämmitään
Vaan minkäs sille mahdoit,
kuinka kauan jatkaa kukaan
kun ruumis kestä ei vauhdissa pään.


Talloit umpimetsään polun, on siitä tullut tie
vilkkaasti liikennöity, ruuhkainen.
Se joka kerta minut uuteen paikkaan vie,
vaikka kovin tutut on maisemat sen

Taas reitilläsi kuljen, jälkiäsi tutkien
On tasamaata, jossakin tietyö.
Aina löytyy uusi suora jälkeen mutkien
yhtä varmasti kuin päivää seuraa yö.


Teit kaiken niinkuin tahdoit -
toiset taitojensa mukaan.
Jäljessäs me täällä rämmitään
Vaan minkäs sille mahdoit,
kuinka kauan jatkaa kukaan
kun ruumis kestä ei vauhdissa pään.


Sinä saappaat jalassa lähdit ja hyvä niin
Ei oisi ketään hyppäämään noin suuriin saappaisiin...





(san: Marko Aho, Antero Gustafsson & Pekka Myllykoski)

Niko pieni ikkunastaan ulos tuijottaa
niin mustaa mustempi on aattoyö nyt
ei taivaan hämärästä leiju hiutalettakaan
on Niko suklaalevyn suruun syönyt
ei lumiukkoa, ei lumilyhtyä
on tänä vuonna turha lumisotaan ryhtyä
”voi, kuinka ilman lunta pääsee aitoon tunnelmaan
ei uskois, ett’ on joulunkello lyönyt”

Apeana Niko painuu olohuoneeseen
mis’ isä joulusiivouksesta laistaa
herkullinen tuoksu nenään hiipii hiljalleen
taas äiti jotain keittiössä paistaa
käy Niko äidin luo ja vienon hymyn suo
ja äiti tälle höyryävän glögikupin tuo
”saa tunnelman, jos tekee sen, ja minähän sen teen”
hän tuumii, sitten kupistansa maistaa

Aattoaamu valjennut on takaa hämärän
käy Niko pukemaan jo joulukuusta
maata valkeaa hän kaipaa yhä vähemmän
kun joulun lämpö hohkaa kuusipuusta
”vähät radiosta, vähät telkasta,
vähät luistimista, suksista ja kelkasta
saa joulun sydämestä, nyt sen vihdoin ymmärrän
pääsekään sinne ei portista muusta”




(Trubamollin kynästä 21.-22.12.2007)

jos minun silmiäni sanottaisiin kauniiksi
johtuisi se siitä, että
sinä alati kuvastuisit niihin

jos minun piirteitäni kehuttaisiin komeiksi
olisi syy sinun säteilylläsi

jos minua pidettäisiin älykkäänä
se olisi seurausta
sinun seurastasi

jos luonteeni aiheuttaisi ihastusta
olisi sekin sinun ansiotasi,
sydämeni johdattaja

mutta olen ruma, tyhmä ja luonnevikainen
ja se johtuu sinusta,
jota koskaan en ole tavannut

lyhty kädessään käy tonttu pihan poikki
verijäljet hohtaa pimeydestä yön
viime yönä siitä jänisparka loikki
tonttu tietää: "kohta jänispaistin syön"

raajarikon löytää alta pihakuusen
pupu uskoo, ettei toivoo enää näy
tonttu virnistää, ja kuolaa valuu suu sen
kirveen tallista se hakemassa käy

sitä kohottaa, ja väiski silmät sulkee
mutta iskua ei tule, ilmaan jää
hiljaisuus - ja aika laahustaen kulkee
ristihuuli hiukan silmää siristää...

näkee edessänsä karhun eikä muita
otso vatsaa taputellen röyhtäisee
vieressään on lyhty, kirves, kasa luita
jänis parahdellen pakoon pinkaisee

palaa karhu jälleen omaan valtakuntaan
nälkä taltutettu, esteetön on tie
talvipesässään saa jatkaa karhununtaan
olo kylläinen sen höyhensaareen vie

"Eipä taida tulla lunta tänäkään jouluna", virkkoi Pakkasherra.
"Eipä taida, ei", tokaisi Joulupukki. "Pakkasella olet meitä sentään vähän paiskannut."
"Niinpä olen tehnyt, juu. Pitäähän sitä sentään jotain hupia olla."
"Niin niin... Vaan eipä tässä nyt ole joutanut mitään lumilyhtyjä virittelemään, kun olisi vieläkin tuota puuhastelua noiden lahjojen kanssa."
Pukki ja Pakkasherra istuksivat kirkon muurilla. Oli hieman sumuinen lauantai-iltapäivä. Itsenäisyyspäivä. Ihmiset istuksivat kodeissaan ja katselivat televisiota. Joillakin perheillä paloivat kynttilät ikkunalla, joillakin oli lippu nostettu salkoon. Kirkossakin oli valot; Pukki arvasi suntion siellä hääräilevän.
"Jaa-a. Suomi on nyt sitten 91-vuotias. Aika veteraani", tuumaili Joulupukki ääneen. "Olitko seurailemassa temmellystä silloin rintamalla?"
"Olinhan minä. Aikamoistahan se oli. Piruuttani annoin silloin tällöin pakkasen purra niin perkeleesti poikia - aina kun kiukustuin mokomaan järjettömyyteen!", Pakkasherra puuskahti.
"Niinpä niin. Minäkään en silloin paljon lahjoja jaellut. En ainakaan niille pyssysankareille. Vaan eihän se heidän vikansa ollut - kun isot pomot haluaa maata, niin 'paskasakki' pannaan asialle", totesi Pukki, ja jatkoi: "Piti ajella enempi tuolla muulla maailmalla lahjoja jakelemassa, kun ei täällä kotomaassa oikein turvallista enää ollut. Kulki sitten jalan tai reellä, maassa tai ilmassa, niin aina ryskyi! Maa pöllysi, puuta kaatui. Voi herranjumala sitä sekasortoa!"
"Totta. Minäkin se enimmäkseen puissa vaan sittailin, ja sieltä puhaltelin", huokasi Pakkasherra. "Ei ollut maan pinnalle asiaa. No joo, onneksi ne ajat on nyt takana päin."
"'Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää'", lausui Pukki.
"Jos ei nyt kuitenkaan", Pakkasherra toivoi.
"Niin. Vaan turhahan tässä nyt on mokomia synkkyyksiä ajatella. Joulu on tulossa! Olkoon se sitten musta tai valkea, niin töihin on taas alettava", sanoi Pukki ja nousi seisomaan venytellen jäseniään. "Olisi vielä paljon askarreltavaa. Lahjoistakin valtaosa on vielä paketoimatta. Huoh! Toivottavasti ne tontut olisivat saaneet jotakin aikaiseksi siellä. Muorikin lupasi laittaa torttuja ja lämmittää glögiä, vaan katsotaan nyt onko muistanut..."
"Juu-u. Sinulla tuota duunia riittää", virkkoi Pakkasherra. "Olisin pyytänyt sinua jäätelölle, mutta jos kerran Muori on herkkuja laittanut, niin pitäähän sinun vissiin mennä. Itse en niin glögistä välitä, mutta jätskiä tekee aina silloin tällöin mieli. Harmi, kun ei niitä jäätelökioskeja ole näin talvisin."
"Niinpä niin. Vaan lähdettäiskös me jo jatkamaan?"
"Joo, lähdetään vaan. Perse jäätyy."