Pää särkee.
Poskia kuumottaa.
Pitäisi olla vihainen, mutta ei voi.
Katse harhailee.
Kädet tärisevät.
Kaikki pitäisi niellä ja olla hiljaa.
Hiljaista on, niin pään sisällä kuin ulkonakin.
Joskus olisi vain parempi, että voisi tehdä jotakin,
jotakin millä on tarkoitus.
Ei, minun tarkoitukseni hukattiin. Minut haudattiin.
Minut pistettiin kantamaan omat tuntoni yksin.
Tila, jossa leipä ei maistu leivältä, eikä lämpö tunnu lämmöltä.
Tila, jossa paha on hyvä ja hyvä on paha.
Tila, jossa kaikki on yhden säikeen varassa odottaen, että pääsee romahtamaan.
Romahtamaan alas...
Ja nukkumaan...
Aina nukkumaan...
Unta, jonne painajaiset eivät pääse.