IRC-Galleria

Pää särkee.
Poskia kuumottaa.
Pitäisi olla vihainen, mutta ei voi.
Katse harhailee.
Kädet tärisevät.
Kaikki pitäisi niellä ja olla hiljaa.
Hiljaista on, niin pään sisällä kuin ulkonakin.

Joskus olisi vain parempi, että voisi tehdä jotakin,
jotakin millä on tarkoitus.

Ei, minun tarkoitukseni hukattiin. Minut haudattiin.
Minut pistettiin kantamaan omat tuntoni yksin.

Tila, jossa leipä ei maistu leivältä, eikä lämpö tunnu lämmöltä.
Tila, jossa paha on hyvä ja hyvä on paha.

Tila, jossa kaikki on yhden säikeen varassa odottaen, että pääsee romahtamaan.
Romahtamaan alas...

Ja nukkumaan...
Aina nukkumaan...

Unta, jonne painajaiset eivät pääse.

Yksi tarpeeton teksti lisää:

"Tiedettävästi näädäthän ovat.. kovin pelokkaita olentoja..."
"...MITÄ?! MEKÖ?! Minä näytän niille liskoille! Lynkkaan niitä niin, etteivät ne tunne häntiään linnasta lähtiessään!"
"Teidän avullanne voitamme varmasti!"
"Rrrrakas neiti! Pistäisin ne päreiksi, mutta noidannuoleni on niin kovin kivulias!"
"Hälläväliä, anna hänelle vähän surumarjaa..."
"Ei missään nimessä, se voisi olla vaarallista! Kokeilkaa sitä sen sijaan Vilperttiin. Hoi! Vilpertti!"
"EI! En tehnyt mitään!"
"Älä ole pöljä, haluamme vain, että maistat... TÄTÄ?"
"Mitä se on?"
"Ole hiljaa ja maista."
...
"No? Miltä sinusta tuntuu?"
...
"No?! Miltä sinusta tuntuu?!"
"Suusi kiinni senkin lintu! Kyllä tiedän itse miltä sinusta tuntuu!"
"No no Vilpertti, rauhoitutaanpas nyt."
"Rauhoitu itse, senkin pullea!"
*Vilpertti lyö herttuaa*
"Miten- Miten uskallat!"
"Hurraa! Surumarja toimii!"
"Anna tänne sitä, päästäkää minut! Tapan hänet!"

Näin siis lasten animaatiossa nimeltä Papukaija Kaija vuodelta 1984.

"Sinulla on aikaa kolme päivää!"

Ihan tylsää, lukuloma.
Kukaan ei tee mitään.
Kehenkään ei saa yhteyttä.
Kotona ei ole mitään tekemistä.
Antisosiaalisuus.
Ärr.
Paskanmaku suussa kirjoitan.

Suihkussa ollessaan ei kannata uppoutua ajatuksiinsa liikaa.
Sen seurauksena voi tajuta hierovansa kasvojenpesusaippuaa tukkaansa :(

Risteilyltä

Satu: "90set ei osaa naida"
Jukkis: "Hei nyt on valinnan paikka! Niko Miekalle pillua tai vettä!"
Niko: "There is no spoon! ... There is no spoon yet either! Montyyy Python!"

Risteily oli eittämättä hulppea.
83e hytistä, jossa kävin kerran paskalla? :D

"Älä välitä."
"Oot ihana"
"Ja komee"
"Ja huomen kännis"
"Jepi"
"Mä oon vitu naamt nyt"

Tuomo on kovis <3

Jos ikinä ostan kissan, niin sen nimeksi tulee Mopo.

Krapula-aamun ripuli on kuin maamerkki, siihen pitäisi liittää kyltti, jossa lukee kuka sen on tehnyt ja mitä se esittää.

Nyt tanssimaan, jes.

EDIT: Ei kyllä emulaattorien hakkaaminen puku päällä on sittenkin parasta!

Onko tämä itsenäisyyttä, ettei enään tunne mikä on oikein ja mikä värin?
Ettei tunne ainuttakaan tunnetta vihan puuskan mentyä.
Lasittunutta ja hiljaista mielessä, raukeutta ja väsymystä ruumiissa.
Olo kuin kuolleella, mutta silti viellä kiinni pienissä hetkissä.

Kouristelen kylmästä.

Olenko vain menneisyyteni varjoja?
Olemmeko kaikki menneisyytemme varjoja, onhan jokainen vain tulosta menneestään.
Jos kaikki on vain sattumaa, miten voimme sitten olla jotakin, mikä on monen tapahtuman tulosta?
Jos kaikki on vain suunniteltua, miten voisimme tull ajoksikin, jota emme tavallaan ole jo?

Mitä jos olisit kahlittu niin, että sinun pitäisi palata jonnekin säännöllisin väliajoin, ettet lakkisi olemasta? Me kaikki olemme tällaisia, koska elämme nykyisyyttä menneisyyden pohjalta.

Vai olenko vain minä ainut, joka ei osaa päästää irti mistään ja mielummin muistaa kuin unohtaa?

Jos aloitamme nollakohdasta ja rakennamme elämämme niin, että lopulta tuloksena on jälkeläinen nollakohdassa meidän geeneillämme, onko elämän kiertokulku missään mielessä kehittyvää?
Ihminen, kulttuurit ja teknologia kehittyvät, mutta elämä ei. Elämä junnaa paikallaan, aina samana.
Eikö ole hyvin naurettavaa, että elämä karsii pois kaiken sen, mikä ei kehity, mutta itse on kehittymätön ja aina sama?

Kaikki on niin kovin turhaa. Kuolema ja elämä, niin kovin yhdentekevää ja samoin koko maailma, sillä mikään näistä ei ole matkalla mihinkään, ei ole mitään suurta päämäärää.

"Elämä on niitä pieniä onnellisia hetkiä." Jos elämä on sitä, että joutuu maksamaan kärsimyksellä ilosta ja toisin päin, nollatilanne, on täysin yhdentekevää, jos se kaikki loppuisi.

En sano, että elämää pitäisi vihata.

Olen niin hukassa ilman tarkoitusta, turhana tässä maailmassa.
Se sattuu, paljon. En ole kuin väline, jota kukaan ei käytä.

"Jos elämällä on tarkoitus, niin mikä on tuon tarkoituksen tarkoitus? Entäpä tarkoituksen tarkoituksen tarkoitus? Entäpä tarkoituksen tarkoituksen tarkoituksen tarkoitus? Jne."
~Muistiinpanoja 8:nnelta luokalta~

Jep.

Kiitti, Frank, kiitti letuista!

ON SE NIIN RANKKAA! ELÄMÄ KUIN RAAMATUSTA!

Miksei mistään saa ladattua laitonta kopitoa Nintendo DSstä ja Megaman ZX:stä?
Minä VAADIN!

Ja vaadin muutakin.
Niinkuin Megaman Zero 3:sen.

Ja Antti Kokkala täytti juuri alakerrassamme 17, toivotti itselleen niin kovaa hyvää syntymäpäivää, että se kuului musiikin läpi.

Onnea Antti! =)