IRC-Galleria

Joskus mietin sitä, että miksi kaikki mikä rakentuu sopimusten varaan on aina armottoman kritiikin kohteena. Kuten tämä Foyéen (varmasti typo ja väärä info) näytelmä perhekuva.
Käsikirjoittaja kritisoi perheidylliä vaikka aihe on ensinnäkin niin vanha kritiikin kohde, että jos sen kritisoiminen on melkein kritiikin parodioimista.

Kritisoidaan perhettä, kritisoidaan samalla myös onnellisuutta.
Kaikki mikä "rakentuu" täytyy kyseenalaistaa.

Siihen se sitten jääkin. Kyseenalaistetaan, mutta ei tehdä johtopäätöksiä.
Suuria sanoja, mutta ei tekoja.

"Elämä ei mene niinkuin sadut!". Niin?
Ihmisiä kismittää se, että mikään ei mene niinkuin he haluavat.
Se kismittää niin paljon, että he unohtavat tärkeintä olevan se mihin on tähdätty kuin se mihin on päädytty. Uskon vakaasti, että tarkoitus pyhittää keinot.

Omalla tavallani olen onnekas, koska elän henkisesti vain mennyttä.
Liian usein ollaan vankina nykyhetkessä. "Carpe diem", oi kyllä!
Carpe diem, tähän lainaus: "There it is, that empty misery that stinks from the very humanity".

Kun tartutaan hetkeen, ollaan aina omien halujen ja päämäärien viemiä.
Ja joku vielä sanoo, että on vain hyväksi ajatella (vain) omaa etuaan.
Ja sitten tullaan itkemään, että ihminen on laumaeläin ja tarvitsee sosiaalisen verkoston.
Jos oikeutetaan omat halut, niin samalla pitäisi oikeuttaa ne kaikki.

Missä määrin kosto on oikeutettua.
Mielestäni aina, mutta ihmisen ongelma on, että kostosta tulee (aina) hyvin vihalla latautunut motiivi. Tietysti vihassakaan ei ole mitään pahaa, se on vain tunnereaktio epämiellyttävään asiaan.
Kuten hra. Auvinen todisti.

Ja sitten ovat nämä hipit. "Kaiken pitää antaa virrata, mitään ei saa padota!"
Kumma kyllä, kun annetaan täydellinen mahdollisuus kaaottiselle etenemiselle hommasta tulee lähes heti itsetuhoista. Tästä pääsemmekin kontrolliin.

Kontrolli on sitä, että pitää kaiken tasapainossa.
Jos pahaa on liikaa, se on haitaksi.
Jos hyvää on liikaa, se on haitaksi.
Kaikki liika on haitaksi ja sitä nykyajan ihminen ei ymmärrä.
Lamakauden jälkeen hamstrataan.
Lamakautta ennen hamstrataan.
"Pahan päivän varalle", "Omaksi iloksi".

Sitten on niitä rikkiviisaita, jotka hehkuttavat hindulaisuutta, jossa ei omisteta mitään, ettei tarvitse pelätä menettävänsä mitään eikä siis menetä ja ole näin onneton.
Se on vain toinen ääripää.

Niitä, jotka eivät riehu, syytetään tylsyydestä, mutta ne jotka riehuvat...
Onko käsite "morkkis" tuttu? Liekö turhaa mainita, että se on vain vastareaktio iloitteluun, paha olo, joka seuraa hyvää oloa.

Ja koska maailmassa tasapaino tarkoittaa liikettä ja vastareaktiota sekä näiden ikuista toistumista, olisi täydellinen kontrolli mahdollist vain silloin kun ei ole mitään kontrolloitavaa.
Nollapiste, jossa ei ole edes nollaa.

Minun ohjeeni elämiseen on:
Istu
Anna käsiesi palaa sen pienen hetken
Aseta ne veteen
Ja anna tuulen kuivattaa.
Olet siellä, minne menet.

Älä odota elämältä mitään ja tähtää sinne minne huvittaa.
Itsekäs tai epäitsekäs.

Kaikki järjestyy, eri asia pidätkö siitä.
Olet vain väline.