Jos olenkin vain kasa unohtuneita asioita.
Ihmisten muistoja minusta, jotka haalistuvat.
Jos en olekaan oikeasti "joku" vaan ainoastaan se "toinen" henkilö.
Johtuuko siitä se, että ihminen tuntee tarvitsevansa muita?
Ettei hän ole mitään ilman vertailukohtaa tai jotakuta, joka tunnustaa olleensa tekemisissä hänen kanssaan.
Olenkoo siinä tapauksessa tullut vain jätteeksi?
Jätetty?
Jäte?
Roska.
Väline, ilman tarkoitusta.