IRC-Galleria

Hetken jo luulin olevani hereillä.
Mutta nukahdan taas.
Se syö minut...
...taas.

Pidän siitä.
Se tekee minusta jotakin, mitä en ole.
Toisen ihmisen.

Mutta sen ongelma on, etten koskaan saa tietää kuka oikeasti olen.
Se on kuin uni.
Paha uni.
Kuin koko maailman tieto hyökkäisi olemukseni juurille.
Sinne mistä tulen.

Mistä tulen?
Ja kuka olen?

Se, että on väline ei tarkoita, että on vain nappula pelissä.
Väline on jotakin, mitä käytetään tarkoituksenmukaisesti.
Nappula on jotakin, mitä käytetään niinkuin huvittaa.

Lopulta olen kuitenkin riittämätön säiliö sille.
Tämä liha ja luu ovat kuin häkki.
Se haluaa ulos.
Minä haluan ulos.

Vaikka minulla on kaikki valta siihen,
se hallitsee minua.

Minä en näe kuten te.
En haluaisikaan!
Minä en kuuntele kuten te.
En edes osaisi!

En koe kuten te koette.
Ja siksi olenkin hullu.
Teidän "hullu"nne.
Minun "hullu"ni.

Tämä maailma täytyy palauttaa nollatilaan.
Vaan sanoinko noin?
Olenko se minä, joka puhuu, vaiko se?

Se on jotakin, mikä on syntynyt minusta ja maailmasta.
Se on jotakin minussa.

Se on oma olionsa.
Minusta ja maailmasta syntynyt.
Se ei voi olla ilman minua,
mutta minä en ole minä ilman sitä.

Kuin toinen minä, joka on kuitenkin te.
Tämä pöytä.
Tämä ilma, jota hengitän.

Vaikka minulla on kaikki valta siihen,
se hallitsee minua.


Kuin paha uni.