Kunnes heräät.
Ja huomaat, ettei maailmassa ole ketään muuta.
Kuljet katuja pitkin, hypitkin välillä.
Ilma on raikasta, sillä kukaan ei ole sitä pilaamassa.
Maa on terve, sillä sitä ei tallo kukaan muu kuin sinä.
Vedet ovat puhtaat, sillä vain sinä kellut niissä.
Istut penkille.
Tutut rakennukset keskustan puiston vieressä.
Muistoja, jotka nyt tunnistat viime yön uneksi.
Kuinka törmäsit siihen naiseen kadulla ja pyysit anteeksi.
Kuinka kävelit käsi kädessä ensimmäisen ihastuksesi kanssa.
Ja vielä, kuinka kaaduit pyörällä murtaen vasemman ranteesi.
Kaikkialla on hiljaista.
Kukaan ei tee musiikkia.
Kukaan ei itke.
On vain sinä ja tuuli.
Ja sade.
Hän piti aina sateesta, mutta se oli vain unta.
Alkaa sataa lunta...
Maa täyttyy lumesta kun katselet ikkunasta.
Olet keittänyt itsellesi teetä.
Kaapit ovat aina täynnä, ei sinulta mitään puutu.
Vaatteet ovat aina puhtaat, ei sinulta mitään puutu.
Lopulta keväällä, lumi sulaa pois.
Hän piti aina lumesta.
Joulu ei ollut joulu ilman lunta.
Lyöt kioskin ikkunan rikki torilla.
Nyt joku huomaa.
Joku tulee ja reagoi.
Itkee, huuta, sättii.
Ei, kukaan ei tule.
Huudat, mutta vain tuuli vastaa sinulle.
Istut maahan ja painat pään polviesi varaan.
Kuulet musiikkia.
Nostat pääsi ja katsot ympärillesi, mutta ketään ei näy.
Kuljet kauppahallin käytäviä pitkin.
Musiikki voimistuu.
Pysähdyt.
Musiikki lakkasi.
Heräät sängystäsi.
Musiikki soi taas.
Koitat rintakehääsi, se sykkii musiikin tahdissa.
Sitten joku avaa huoneesi oven.
Pieni hahmo astuu sisään.
Se kaivaa taskustaan trumpetin ja alkaa soittaa.
Lattia alkaa liikehtimään ja antaa tahtia trumpetille.
Ikkunasi ulkopuolella olevat puut laulavat.
Ilmastointi soittaa taustalla jousia.
Sänkysi resonoi.
Musiikki kovenee.
Se saa myrkyllisen punaisen sävyn.
Lattia repeää auki kuin ärjyäkseen.
Repeämä hohkaa punaisena.
Musiikki kovenee ja kovenee.
Nostat pääsi polvilta.
Tori on vieläkin tyhjä.