nukuttii miron kans päiväunia... havahduin jossain vaihees ku kuulin välioven avautuvan... kävin miettii et ei keskellä yötä (nukuttiin edelleen päiväunia) kukaan niistä joilla on avain, tule meille... mietin siin hetken et mistä saan kättä pidempää et mun ohi ei mennä niin helposti... mä suojelen lastani henkeen ja vereen... siinä pienessä ajassa kaikki käy mielessä... olin jo ottamas toisen kannettavan ja heittämäs sillä sisään tulijaa... sit kuulu kilahdus... koiran panta... mitä?? siinä sit unen horroksest keräsin ajatukset kasaa ja tajusin et on päivä ja mummi tulee hakee ronin lenkille... voitte vaa kuvitella minkälain olo oli...