Kesä, eilisillan ahdistuneet kyyneleet, veri ja viinahuurut. Voi meitä, voi teitä...
Tuska ja ilo, olen täynnä riemua ja pelkoa.
Saatte nähdä, vielä tämän maailman parannan, toden totta!
Saatan olla hullu ja ehkä huolimaton,
mutta valheen siiville en silti astu.
Vaikka kaduttaa, en kadu. Anna mun halata sua ja kuivata sun kyyneleet, tanssitaan yhdessä läpi Helvetin mustien varjojen. "Ei tää ihan paska päivä oo, otetaan vielä yhdet sille"... And wish I could heal.
Saatan olla hullu ja ehkä huolimaton,
mutta en ainakaan uskoton.
Rakkaus, auringonpaiste ja YUP. Kenties olen sittenkin onnellinen.
Monta vuotta häntä arvostettiin
kunnes kerran kävikin niin
että poltti kaikki miljoonansa
vihoviimeiseen seteliin
Nauroi kauan ja makeasti
katsoi kansaa ja nauroi niin
katsoi kansa häneen kyynelsilmin
ja hänet miltei lynkattiin
Minä en ole tohtori kummoinen
mutta tiedänpä sentään sen
että päällisin puolin on potilas
lähes täysijärkinen
Hän sanoo ettei tahdo edes olla tätä rotua
kun muu väki hississä monistuu hän
selän kääntää ja katoaa
Tätä joutilasta kavahtakaa
on säröjä sielussaan
Ei vaadi, tahdo, kadehdi,
ei kumarra mitään johtajaa
Tätä joutilasta kavahtakaa,
se ei kuulu maailmaan
Vain laiskanläksyjä kantaa
ja niitä kalloosi kaivertaa
Lapsi joka usein hymyilee silmissänne on suloinen
Vaan jos nauraa vanhalla iällä niin on vajaaälyinen
Minä en ole tottunut suremaan vaikka potilaat pois kuolee
Mutta käypää rahaa jos poltetaan se ajatus kyllä häiritsee
Tätä joutilasta kavahtakaa
on säröjä sielussaan
Ei vaadi, tahdo, kadehdi,
ei kumarra mitään johtajaa
Tätä joutilasta kavahtakaa,
se ei kuulu maailmaan
Vain laiskanläksyjä kantaa
ja niitä kalloosi kaivertaa