No siis niin, ei yhtään ahdistanu ens kesän työpaikka. Olin oikeastaan tosi optimistinen sen suhteen, mut sit eräs nimeltämainitsematon ihminen (köhöm IDA) pilas ihan kaiken. Äääh! Ei jaksais viel murehtii, mut tuntuu et on ihan pakko. Töitä on kuitenkin saatava eikä sit voi sen harjottelupaikankaan varaan pistää yhtään mitään. Menee hermot. Ulkomaille ois ihana päästä, mut mut... ENKÄ HALUU ENÄÄ NOKIALLE!!! Vittuun kaikki puhelimet nyt tänä kesänä. Ainuttakaan en enää pakkaa enkä kokoo. Oishan siellä töitä, joita just ja just kestäisin, mut haluun olla Kuusaalla. Siellä on kaikki kaveritkin ja paljon enemmän tekemistä, kun mitä Somerolla on. Puolensa ja puolensa tietty kaikella. En kestä epätietosuutta yhtään. Ei kai sitä huomaa?!? :D
Mut aah, lauantai. Odotan :)